Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että en kerinnyt viime viikon Tukikohdassa kaikkiin kysymyksiin vastaamaan.  Näiden osalta vastaus tapahtuu kirjallisesti ja foorumina toimii tämä blogi. Ennen vastauksia muutama huomio.

Ensinnäkin haluan huomauttaa, että vastaukset ovat pitkälti omia pohdintojani. Ne eivät välttämättä heijasta helluntaiherätyksen tai Jyväskylän helluntaiseurakunnan kantaa. Voit olla kaikin mokomin kanssani eri mieltä. Niin kuin saarnassanikin, myös nyt tavoitteenani on saada teidät ajattelemaan ja pohtimaan omilla aivoillanne. Palautetta ja tarkentavia kysymyksiä voi laittaa tulemaan vaikka kommentoimalla kirjoituksia.

Toiseksi moniin kysymyksiin olen ensin vastannut metatasolla (meta=takana). Eli sen sijaan, että suoraan kävisin kysymyksen kimppuun, pohdin lyhyesti kysymyksen taustalla mahdollisesti vaikuttavia oletuksia ja lähtökohtia sekä selvennän käsitteitä. Tämän jälkeen käyn kysymyksen kimppuun, johon pyrin antamaan vastauksen eri näkökulmista tarkasteltuna.

Tässä linkit kysymyksiin ja niiden vastauksiin:
Raamattu kieltää tappamisen, mutta onko sodassa velvoite tappaa vihollinen?
Miksi uskon synnyttämiseen yritetään käyttää lihallisia ja järjellisiä keinoja?
Mistä tietää, että Jumala on isä eikä äiti?
Mistä tietää, että kristinusko on ainut oikea uskonto?
Jos Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, mihin asemaan se saattaa meidät?
Mitä eroa on uskonnolla ja uskolla?

"Mitä eroa on uskonnolla ja uskolla?"

Metavastaus

Riippuu mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Monien uskovien mielestä niillä on kaikki ero, ei-uskovien mielestä niillä ei ole mitään eroa. Tässä vastauksessa otan jonkinlaisen keskilinjan ja pyrin tarkastelemaan asiaa molemmista näkökulmista.

Vastaus 1

Uskovien näkökulma on siinä mielessä oikeutettu, että kristinuskossa on ennen kaikkea kyse henkilökohtaisesta suhteesta elävään Jumalaan. Mutta nähdäkseni uskovienkaan näkökulmasta kristinuskon määritelmää ei tulisi rajata näin tiukasti, koska se jättää ulos varsin paljon sellaisia asioita, joita kristillisen seurakunnan 2000-vuotisen historian aikana on pidetty hyvin keskeisinä. Saarnassani ja näissäkin vastauksissa useasti viljelemäni totuusväittämät ovat yksiä tällaisia esimerkkejä. Se, että meillä on henkilökohtainen suhde Jumalaan ei vielä varsinaisesti ota kantaa siihen, millainen tuo Jumala on tai miten meidän tulisi elää elämäämme tuon Jumalan kanssa. Nähdäkseni nämä ovat kuitenkin varsin oleellisia ja tärkeitä asioita puhuttaessa kristinuskosta.

Vastaus 2

Ei-uskovien näkökulmasta usko Jeesukseen ja uskonto näyttävät varsin samanlaiselta. Kristinuskossa on omat rituaalinsa (mm. Raamatun luku, rukous ja ylistys), pyhät juhlansa ja muut uskonnoille ominaiset piirteiteensä. Kristinusko tosin eroaa monista muista uskonnoista mm. Jeesus-narratiivin ja armon painotuksen suhteen. Tämä ei vielä kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kristinuskoa voitaisi pitää uskontona. Joskus jossain törmäsin seuraavaan ajatukseen, joka minusta kuvaa varsin hyvin omaa suhtautumista ”usko vai uskonto” -kysymykseen: Kristinusko on uskonto, mutta ilman Jeesusta se on yhtä kuollut kuin muut uskonnot. Jeesus puhaltaa kristinuskon kuolleisiin rakenteisiin elämän.

"Jos usko tulee Jumalan sanan kuulemisen kautta Pyhän Hengen työnä lahjana ihmisen sydämeen. Miksi sen synnyttämiseen yritetään käyttää lihallisia ja järjellisiä keinoja?"

Metavastaus 1

Tämän kysymyksen taustalla on mielenkiintoinen teologisen kiistelyn aihe, jota en itsekään ole vielä kokonaan omassa mielessäni ratkonut. Nimittäin ihmisen teot vs. Jumalan lahja uskon syntymisessä on teologinen kysymys, josta on kiistelty lähes koko kirkkohistorian ajan. Onko usko pelkästään 100% Jumalan lahja ja jos ei ole, niin missä suhteessa siinä on ihmisen omaa panosta ja missä suhteessa Jumalan tekoa? Itse olen tällä hetkellä sitä mieltä, että usko ei tule pelkkänä lahjana ihmisen sydämeen vaan siinä on meillä ihmisillä myös oma osuutemme (voimme torjua tai ottaa vastaan lahjan). Jos usko tulisi puhtaasti lahjana meidän sydämiimme, se tekisi meistä vain kuolleita puupölkkyjä, joille Jumala antaisi uskonlahjan. Nähdäkseni tämä näkemys vapauttaa ihmisen ”valinnan vapauden” -taakasta, koska ihminen nähdään olevan niin perin juurin turmeltunut ja syntinen, ettei hän edes pysty ottamaan uskoa vastaan. Niinpä jotta ihminen on kykenevä ottamaan uskon vastaan, täytyy Jumalan jo olla toiminut. Ongelmallinen tämä näkemys on myös silloin, kun aletaan pohtimaan niiden asemaa, jotka eivät ole uskossa. Miksi Jumala ei ole heille antanut uskonlahjaa? Siksi näkisin, että vaikka usko tuleekin yksin armosta, niin jotain ihmisen tekoa kuitenkin asiassa myös odotetaan ja vaaditaan. Jos kysymys kiinnostaa enemmän, kannattaa perehtyä kirkkohistoriassa Augustinus vs. Pelagius -kiistaan sekä Luther vs. Erasmus -kiistaan. Näiden kiistojen kautta pääset aika hyvin jyvälle siitä problematiikasta, mitä tässä yritin epäselvästi kirjoittaa.

Metavastaus 2

Miksi käyttää lihallisia ja järjellisiä keinoja? Olisi hyvä määritellä mitä nämä lihalliset  ja järjelliset keinot ovat, koska ihmiset ymmärtävät ne erilailla. Vastaan nyt sen ymmärryksen mukaan, mikä minulla on näistä termeistä (lihalliset keinot = värivalot, savukoneet, musiikki rukouksen taustalla, sosiaalinen apu, ylipäätänsä kaikki, mikä on pois yksinkertaisesta evankeliumin saarnaamisesta; järjelliset keinot = uskon perustelua järjellä, Ut:n luotettavuuden arviointia historiallisilla työkaluilla, Jumalan olemassaolon perustelua filosofisilla argumenteilla, jne.).

Vastaus

Näkisin, että sekä lihalliset että järjelliset keinot ovat hyödyksi uskon syntymisessä ihmisen sydämeen. Ihminen on kokonaisuus (henki, sielu ja ruumis), eikä kokonaisuuden eri osia voi tiukasti lokeroida omiin lokeroihin. Esimerkiksi meidän fyysinen terveytemme vaikuttaa henkiseen ja sielulliseen olotilaamme. Näin voidaan ajatella tapahtuvan myös uskon suhteen. Usko operoi ennen kaikkea ihmisen hengen alueella, mutta tähän hengen alueeseen vaikuttaa vahvasti myös sielu ja ruumis. On vaikea kuulla evankeliumia, jos maha huutaa kovempaa kuin evankelista! Tai kuten pelastusarmeijan perustaja William Booth on sanonut: ”Nobody gets a blessing if they have cold feet and nobody ever got saved while they had toothache”.

"Jos Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, mihin asemaan se saattaa meidät?"

Vastaus

En varmaan nyt ihan ymmärrä kysymystä… Luulisin, että se asettaa meidät varsin hyvään asemaan. Jumalan oikeudenmukaisuus pakottaa Jumalan rankaisemaan synnistä, mutta Jumalan hyvyys puolestaan lähetti Jeesuksen kärsimään tuon rangaistuksen meidän puolesta. Tästä syystä meidät on adoptoitu Jumalan perheeseen, olemme pyhiä, nuhteettomia ja vanhurskautettuja. Vapaita synnin orjuudesta ja vapaita elämään Jumalan hyvän tahdon alla.

"Mistä tietää, että Jumala on isä eikä äiti?"

Metavastaus

Jumalalla ei ole sukupuolta siinä mielessä kuin me ajattelemme. Sekä mies että nainen on luotu Jumalan kuviksi. Jumalan luonto pitää sisällään sekä maskuliinisuuden että feminiinisyyden eli hänessä on sellaisia piirteitä, jotka perinteisesti on kategorisoitu miehellisiksi tai naisellisiksi. Jeesus (kaikkien tosimiesten esikuva) esimerkiksi saattoi verrata itseään kanaemoon, joka kokoaa poikaset siipiensä suojaan (Matt. 23:37).

Vastaus

Tärkein perustelu lienee Jeesuksen opetukset. Jeesus mm. kohdisti rukouksensa aina Isälle, ei koskaan Äidille eikä muutenkaan vihjannut Äiti-Jumalan olemassaoloon. Tässä tullaan myös siihen pointtiin, jonka saarnassanikin esitin: tiedämme Jumalasta vain sen verran, mitä hän itse meille kertoo. Koska Jumala on paljastanut itsensä meille Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, meidän tehtävä on kunnioittaa tätä ilmoitusta ja palvoa Jumalaa tämän ilmoituksen pohjalta.

"Mistä tietää että kristinusko on ainut oikea uskonto maailmassa joka pelastaa? Ja on todellinen? Ja kuinka tästä voi olla varma?"

Metavastaus 1 

Kristinuskon mukaan kristinusko ei pelasta vaan Jeesus. Jeesus on ainoa tie Isän luokse. Millään uskonnolla ei ole voimaa pelastaa ihmistä hänen syntisyydestään, mutta Jeesuksella on. Kuten Pietari (Apt. 4:12) rohkeasti julistaa: ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” Loput vastaukseni perustuvat Keith E. Johnson kirjoitukseen ”Do All Paths Lead to the Same Destination?”, joka löytyy suomennettuna http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/vievatko.html.

Metavastaus 2

Tämä on hyvä kysymys ja liittyy olennaisesti saarnan (usko, tiede ja Ut) teemaan. Nimittäin tämä on yksi niistä kristinuskon totuusväittämistä, jotka joko ovat totta tai eivät. Pohdittaessa kristinuskon asemaa suhteessa tieteeseen, helposti tulee pohtineeksi myös kristinuskon asemaa toisenlaisiin maailmankatsomuksiin – eli muihin uskontoihin. Voisivatko myös ne olla oikeassa? Veisivätkö kaikki lopultakin samaan päämäärään? Jos näin halutaan uskoa, täytyy kuitenkin perustaa oma uskontonsa sitä varten. Sillä ”kaikki uskonnot ovat oikeassa” -väite on räikeässä ristiriidassa useiden uskontojen totuusväittämien kanssa. Tilanne olisi sama jos sekä ruotsalaiset että suomalaiset väittäisivät voittaneensa jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 2011. Molemmat eivät voi olla oikeassa, koska jääkiekon maailmanmestaruuksia jaettiin vain yksi tuona vuonna. Vastaavasti kristinusko väittää Jeesuksen olevan ainoa tie pelastukseen. Hurskaiden muslimien Al-Fatiha rukous (http://fi.wikipedia.org/wiki/Al-Fatiha) puolestaan sisältää vahvasti ajatuksen islamista ainoana oikeana tienä. Nämä totuusväittämät eivät voi olla yhtä aikaa totta vaan jommankumman täytyy olla väärässä. Ja jos nämä uskonnot haluttaisiin yhdistää, jouduttaisiin tekemään väkivaltaa totuusväittämiin ja siten muuttaa kristinusko/islam joksikin sellaiseksi mitä ne eivät ole.

Vastaus 1

Johnson esittää viisi "uskonnosta riippumatonta" kriteeriä uskontojen arviointiin: (1) looginen säännönmukaisuus, (2) riittävä tosiasioihin pohjautuva tuki, (3) kokemuksellinen merkityksellisyys, (4) säännönmukaisuus muiden tiedonlajien kanssa (fysiikka, historia, jne.) ja (5) moraaliset tekijät. Itse olen kokenut ennen kaikkea ns. Jeesus-narratiivin (= Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus) keskeiseksi syyksi valkata kristinusko ainoaksi oikeaksi uskonnoksi maailmassa. Vain kristinusko väittää jotain tällaista ja jos se paljastuu todeksi (niin kuin minusta se on paljastunut), on luonnollista uskoa myös Jeesuksen väitteiden olevan totta.

Vastaus 2: Kuinka tästä voi olla varma? 

Vastauksessa 1 esitetyin perustein. Toisaalta on hyvä myös pohtia sitä, millainen varmuus sinulle riittää. Kuten saarnassani sanoin, usko Jumalaan jää aina ainakin jossain määrin uskon askeleeksi. Toisaalta laitat myös arkielämässäsi henkesi ja perheesi hengen uskomuksien varaan. Ajaessasi moottoritiellä kesäöisin 120 km/h laitat henkesi sen uskon varaan, että jarrupoljin oikeasti toimii, kun sitä tarvitset. Tai että vastaantulevat autoilijat noudattavat liikennesääntöjä ja pysyvät omalla kaistallaan. Et 100% voi sitä tietää, mutta se ei estä sinua toimimasta uskomuksesi mukaan. Sama pätee kristinuskoonkin. Et välttämättä saa 100% todisteita Jumalan olemassaolosta ja kristinuskon totuudellisuudesta (niin kuin et saa minkään muunkaan uskonnon/maailmankatsomuksen totuudellisuudesta), mutta voit silti laittaa elämäsi sen varaan. Ratkaiseva kysymys on: mikä varmuudenaste sinulle riittää?

Kuten edellä kirjoitin ja saarnassani sanoin, itse pidän kristinuskossa kaikkein oleellisempana Jeesus-narratiivia ja nähdäkseni kristinusko joko seisoo tai kaatuu sen varassa. Tämä Jeesus-narratiivi sekä valaisee epäselvempiä kristinuskon-alueita ja toisaalta nostaa sen asemaa suhteessa muihin uskontoihin. Jos Jeesus oikeasti eli maan päällä tehden edes suunnilleen niitä tekoja, joista Ut kertoo, jos hänet oikeasti naulittiin ristillä syyttömänä ja jos hän oikeasti ylösnousi, jos tämä kaikki on oikeasti historiallisesti tapahtunut, silloin Jeesuksen omille sanoille tulee antaa suunnaton painoarvo. C. S. Lewisin kuuluisaa lausahdusta kristinuskosta mukaillakseni: ”Uskon ylösnousemukseen, en pelkästään siksi, että todisteet viittaavat siihen vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muun.”

Ps. keväällä järjestettävä maailmankuva-kampanja keskittyy osittain tämän kysymyksen äärellä. Silloin nimittäin pohditaan ainakin kriteerejä toimivalle maailmankatsomukselle.

"Raamattu kieltää tappamisen mutta jos kahden maan välille syttyy sota ja joutuu rintamalle. Niin onko periaatteessa velvoite tappaa vihollinen vaikka Raamattu sen kieltää?"

Vastaus:

Tämä on vaikea kysymys ja vastaus monesti riippuu keneltä kysyy. Toisten mielestä esim. maanpuolustuksessa ei ole mitään eettisesti kyseenalaista, toisten mielestä 5. käsky ja Jeesuksen eettiset ohjeet siunata vihollisia ja kääntää toinen poski koskevat myös valtiotasolla.

Yksilötasolla Raamattu näyttäisikin olevan varsin selvä asiasta: yksilö ei saa ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Meidät on kutsuttu rakastamaan, ei tappamaan. Kysymys ei kuitenkaan ole niin selvä valtiotasolla. Jeesus (22:15-22) käski olla kuuliainen keisarille eli meidän tapauksessa valtiolle ainakin verojen maksamisen suhteen. Myös Paavali (mm. Room. 13:1-9) suhtautui myönteisesti esivallan valtaan ja kehotti uskovia alistumaan siihen: ”Se [esivalta] on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan.” Ratkaisevaa lienee kuinka pitkälle tämän esivallan alaisuuteen alistumisen nähdään menevän. Verojen maksamiseen? Liikennesääntöjen noudattamiseen? Rauhanajan lakien noudattamiseen? Sodanajan lakien noudattamiseen? Itse kategorisoin tämän kysymyksen ns. omantunnon kysymyksiin. Eli sellaisiin kysymyksiin, joihin ei välttämättä ole olemassa selvää kyllä/ei-vastausta. Näihin kysymyksiin jokaisen on Jumalan edessä itse päätettävä oma vastauksensa, huolellisesti Raamattua tutkien ja rukoillen.

#apokuu jäi lopulta blogin ja facebookin puolella varsin vaatimattomaksi. Lukusuunnitelmasta kerkesin lukemaan vain kaksi kirjaa, mutta twitterin puolella onneksi #apokuu näyttäytyi varsin useasti. Twiittejä voit selata oikealla olevassa laatikosta. Paljon #apokuusta kului myös siihen, että pohdin tulevaa Tukikohta saarnaani. Saarnan teemana oli (yllätys, yllätys) apologetiikka ja tarkempana aiheena "Usko, tiede ja Uusi testamentti". Jos et ole vielä katsonut saarnaa, niin se löytyy alta. Oli mukava päästä saarnailemaan pitkästä aikaa joskin en ole ihan varma voiko tuota enää edes saarnaksi kutsua. Sen verran erilainen ja erityyppinen se oli.

Järjestettiin nuorille myös mahdollisuus esittää kysymyksiä. Osaan kysymyksistä vastasin jo saarnan yhteydessä, osaan olen kirjoittanut kirjallisen vastauksen. Laitan/linkitän vastaukset tänne blogiin jahka ollaan keksitty, mihin ne ensisijaisesti laitetaan.