Yleisiä havaintoja tekstistä, osa 2/3: jakson erilaiset tehdä-verbit

Tämä kirjoitus on osa pidempää Paavalin ristiriitainen minä -kirjoitussarjaa, joka perustuu Iso Kirjalle tekemääni päättötyöhön. Nyt ollaan yleisissä tekstihavainnoissa ja pohditaan jaksossa käytettyjä kolmea eri tehdä-verbiä. Seuraavassa kirjoituksessa on luvassa päättötyöni ulkopuolista pohdintaa laki-sanan sisällöstä.

Jaksossa Room. 7:14–25 on käytetty kolmea eri tehdä-verbiä: katergadsomai (jakeissa 15a, 17, 18 ja 20b), poieoo (jakeissa 15c, 16a, 19a, 20a ja 21) ja prassoo (jakeissa 15b ja 19b). Paavali käyttää näitä verbejä monta kertaa synonyymeina, mutta jonkinlaisia painotuseroja voidaan löytää.

Verbissä katergadsomai korostuu tekemisen lopputulos ja se voidaan suomentaa
’saada aikaan’, ’vaikuttaa’ tai ’hoitaa loppuun’. Monet sen esiintymät Ut:ssä löytyvät nimenomaan roomalaiskirjeestä ja sitä käytetään sekä negatiivisessa että positiivisessa sävyssä. Sen sijaan verbiä prassoo käytetään kuvaamaan lähinnä paheksuttavaa toimintaa eikä Jumala koskaan toimi sen subjektina eli tekijänä. Toiset ajattelevat verbin painottavan tavaksi tullutta toimintaa, toiset toiminnan moraalista seurausta ja kolmannet toiminnan keskeneräisyyttä. Se voidaan suomentaa ’tehdä’, ’suorittaa’, ’noudattaa’ tai ’tehdä vaatimusten mukaan’. Verbi poieoo voi saada perusmerkityksensä ’tehdä’ tai ’valmistaa’ lisäksi myös aktiivisuutta kuvaavan merkityksen ’saada aikaan’ tai ’aiheuttaa jokin tila’.

Kuvaavaa kuitenkin on, että jakeissa 7:15 ja 7:19 Paavali käyttää verbejä poieoo ja prassoo ristikkäin. Tämä vihjaa vahvasti, ettei hänellä ollut mielessään eroa ainakaan näiden kahden verbin välillä. Sen sijaan verbillä katergadsomai saattaa olla edellä mainittu painotusero. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta minän identifioimiseen.