Vallitsevat näkemykset Paavalin ristiriitaisesta minästä. Osa 2/2 minä = ei-kristitty

Tämä kirjoitus on osa Paavalin ristiriitainen minä -kirjoitussarjaa, joka perustuu päättötyöhöni ja Room. 7:14-25 minään. Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi keskeisimpiä argumentteja, joita on esitetty tulkittaessa minä kristityksi. Tässä kirjoituksessa puolestaan käydään läpi tärkeimmät argumentit vastakkaisesta leiristä (minä on ei-kristitty).

Päättötyössäni jaoin argumentit, joiden mukaan minä olisi ei-kristitty, rakenne-, konteksti- ja kieliopillisiin argumentteihin. Rakenneargumentteja on kaksi. Ensimmäinen koskee Room. 7:14–25:n sijoittumista roomalaiskirjeen kokonaisrakenteessa. Roomalaiskirje jaetaan useampaan pääjaksoon, joista kullakin on oma teemansa. Tämä teema luonnollisesti vaikuttaa myös jaejakson tulkintaan ja ymmärtämiseen. Toinen rakenneargumentti liittyy taas lukujen 7 ja 8 väliseen rakenteeseen. Tällöin nämä luvut nähdään jonkinlaisessa läheisessä suhteessa toisiinsa. Kontekstiargumentit puolestaan sijoittavat tutkittavan jaejakson 6. luvun ja 8. luvun pääteeseihin.

Kieliopillisia argumentteja on kaksi, joista ensimmäinen on jakeessa 14 esiintyvä negatiivinen hypo(ὑπὸ)-fraasi ("… myyty synnin alle"). Paavali käyttää usein negatiivista hypo-fraasia ilmaistakseen ei-uskovia ja pelastushistorian vanhaa aikaa (näin esim. Room. 3:9, 19-20). Jeesus Gal. 4:4:ssa on poikkeus tähän sääntöön, sillä hän otti itseensä vanhan ajan kirouksen ja näin aloitti uuden ajan pelastushistoriassa (Gal. 3:13). Kuitenkin koska negatiivinen hypo-fraasi viittaa lähes jatkuvasti ei-uskoviin ja aikaan ennen Jeesusta, jae 14 viittaisi todennäköisesti ei-kristittyyn. Toinen kieliopillinen argumentti on jakson minän vahva yhteys lihan kanssa.

Kristitty vai ei-kristitty –jakolinjan lisäksi minän identifioimiseen vaikuttaa myös muutama muu keskeinen kysymys. Ensinnäkin se nähdäänkö minässä Paavalin omaelämäkerrallisia elementtejä vai ei. Toiseksi se, mistä perspektiivistä Paavali kirjoitti näitä jakeita: tarkasteleeko hän asioita omasta kristillisestä ymmärryksestään käsin vai kuvaileeko hän asioita sellaisena kuin ne itse koki tai yleisesti ihmiset kokevat?

Monien tutkijoiden näkemykset yhdistelevät edellä mainittuja rajalinjoja. Minän katsotaan olevan juutalainen Paavali Israelin kansan edustajana, Israelin kansa mukaan lukien Paavali tai sekä kristityt että ei-kristittyjä. Viimeinen tarkoittaisi, ettei Paavali tarkoittanut erottaa kristittyjä ei-kristityistä: hänen pääsanoma (laki ei voi muuttaa ihmistä) on totta molemmille ryhmittymille.

Tässä ja edellisessä kirjoituksessa esitellyt näkemykset ja argumentit ovat lyhyt katsaus siihen, mitä minän identiteetistä on aiemmin kirjoitettu ja ajateltu. Seuraavissa kirjoituksissa näihin argumentteihin palataan tarkemmin ja pohditaan kriittisesti minän identiteettiä ja sitä mitä teksti meille voi paljastaa. Sitä ennen on kuitenkin luvassa vielä lyhyt katsaus siihen, miten minän tulkinta on vaihdellut kirkon 2000 vuotisen historian aikana.