30:n päivän sosiaalinen kokeilu on nyt ohitse. Kiitos kaikille lukijoille!

Ei tuo viimeinen viikkokaan nyt kovin vilkas ollut vaikka kaksi postausta tulikin. Mutta mielenkiintoinen kokeilu oli. Aluksi tuntui, että homma sujuu kuin vettä vaan. Pää pursusi ideoita ja ajatuksia. Oli intoa ja oli draivia. Mutta sitten tapahtui dramaattinen käänne: aloitin yötyöt. Se sekoitti päivärytmin niin pahasti, että tuntui olevan vaikeaa saada suollettua oikein mitään järkevää tekstiä blogiin. Töitten alkaminen näkyi suoraan sekä blogissa että erityisesti twitterissä – aktiivisuus laski kuin lehmän häntä. Samoin kävi Facebookissa vaikkakin pysyttiin edes jotenkin siedettävällä aktiivisuustasolla. Sinänsä täytyy nostaa hattua niille amerikkalaisille pastoreille, jotka päivittävät monta kertaa päivässä omia some-tilejään. Se ei ole niin helppoa kuin ensi kädessä voisi luulla. Mutta varmasti hyödyllistä ja tehokasta, jos haluaa vaikuttaa enemmän kuin pelkällä sunnuntai kokouksen saarnalla on mahdollista.

Bloggerin oma tilastointipalvelu antaa seuraavanlaisia tilastoja:

• Sivun näyttöjä (pageviews) viimeisen kuukauden aikana: 1 050 (laskenee ilmeisesti etusivulle tulleet kävijät yhteen könttään. Uniikkeja kävijöitä on siis ollut paljon vähemmän)
• Suosituimmat postaukset:
• Älä tyri nyt: 37 Pageviews
• 30:n päivän sosiaalinen kokeilu ja blogini uusi tuleminen (taas): 30 Pageviews
• Mitä Facebook voi kertoa uskosta? Vol.1: 29 Pageviews
• Mitä Facebook voi kertoa uskosta? Osa 3: 28 Pageviews
• Mitä Facebook voi kertoa uskosta? Osa 2: 22 Pageviews

Niin kuin sanoin, kokeilu oli mielenkiintoinen ja voisin ensi vuonna yrittää uudelleen, mutta sitä ei tiedä kuinka opiskelukiireiltä kerkeää. Silloinhan, jos Jumala suo ja elän, opiskelen viimeistä vuotta Isossa Kirjassa. Mielenkiintoinen lukuvuosi tiedossa ja varmasti uusia ajatuksia herättävä, joten kirjoitettavaa kyllä luulisi piisaavan. Mutta varmasti myös hyvin kiireinen lukuvuosi, joten aika ja energia voi olla tiukassa. Mutta katsotaan, katsotaan. Siihen asti pyrin jatkamaan kirjoittelua blogiini edes muutaman kerran kuukaudessa. Joten älä unohda pikku sankariamme ja varsinkaan hänen elämää :)

Yksi Facebookin hienoista ominaisuuksista chat-ominaisuus. Hienoksi se muuttui siinä vaiheessa kun viestit ja pikaviestit yhdistettiin. Me like. Mutta uskossakin on chat-ominaisuus. Ja toisin kuin Facebookissa, ystävämme on aina online. Rukous on sisäisen ihmisemme hengittämistä. Se on huokailua Luojamme puoleen. Sen teho ei perustu monisanaisuuteen tai joihinkin taikasanoihin, vaan siihen faktaan, että Jumala on kiinnostunut meidän arjesta. Jumala kyllä tietää mitä sinulle kuuluu, mutta haluaa kuitenkin kuulla sen sinun suustasi. Miksi? Koska Jumalalle kommunikoinnissa ei ole kyse tiedon välittämisestä, vaan rakkauden välittämisestä. Yhteydestä ja läheisyydestä. Jumala rakastaa, kun olemme yhteydessä häneen ja jaamme elämäämme.

"Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan" (Jaak. 4:5)

Aika rientää armotonta tahtiaan ja 30:n päivän sosiaalisen kokeiluni kolmas viikko on jo melkein loppunut ilman ainuttakaan postausta blogin puolelle. Sille ei voi mitään, joskus into laantuu ja kutsumusta koetellaan, jne. Luovuttaa en kuitenkaan vielä aio. Uskon kohtuullisen vilkkaaseen neljänteen viikkoon.

Moni on varmaan tuolla Facebookin puolella törmännyt yo. kuvaan. Kuvan viesti on lyhyesti ja ytimekkäästi ollut, että koskaan ei pitäisi luovuttaa. Et voi tietää kuinka lähellä päämäärää oikeasti olet. Ehkä jo seuraavan hakun iskun takana odottaisi timanttinen päämääräsi. Varmasti totta. Varmasti onkin niin, että toisinaan luovuttaminen on vain tekosyy laiskuudelle. Kun ei enää jaksa yrittää, välittää tai hoitaa, niin luovutetaan. "Ei musta oo siihen. Ei siitä mitään kuitenkaan olisi tullut. Luovutan, en jaksa enää. Tämä meni liian vaikeaksi, liian rankaksi".  Luovuttaminen on huono vaihtoehto, jos on kyse ihmissuhteista, avioliitosta, seurakunnasta, jumalasuhteesta, jne. Mutta toisinaan luovuttaminen voi olla juuri se oikea ratkaisu parempaan ja terveempään elämään.

Jos päämäärä on alusta alkaen ollut metsässä, niin on parempi luovuttaa kuin puskea höyryveturin lailla paikkaan, johon et oikeasti edes halua. Voimme olla niin jumittuneita omiin unelmiimme, ettei Jumala ole koskaan päässyt istuttamaan meihin hänen unelmiaan. Luovuttaminen omien unelmien suhteen voi auttaa siinä tilanteessa. Toisaalta voimme olla niin ympäristön, lähipiirimme, sukulaisten tai kaverien (epä)suorien odotuksien painostama, että yritämme ja yritämme täyttää nuo odotukset. "Luovuttaa ei saa, muuten ne ajattelee minusta pahoja. Muuten ne luulee, että olen heikko ja saamaton. Että aloitan mutten saa valmiiksi. Että olen epävakaa kulkija, joka ei tiedä mitä haluaa tai jaksaa. Pahimmassa tapauksessa ihmiset saattavat luulla, että minulla on jotain ongelmia. Mitä tahansa muuta, mutta luovuttaa en voi". Mutta joskus luovuttaminen on suurinta vahvuutta, mitä ihminen voi osoittaa. Joskus on parempi luovuttaa ja todeta, että pohja kestää siitä huolimatta. Elämä ei olekaan kiinni ainaisesta suorittamisesta ja yrittämisestä täyttää ympäristön odotukset. Joskus luovuttamisella annamme Jumalalle mahdollisuuden kasvattaa meitä armossaan ja istuttaa meihin omia unelmiaan. Tärkeintä ei olekaan se, mitä muut minusta sanovat, vaan se mitä mieltä minä itse olen itsestäni. Ja ennen kaikkea, mitä mieltä Jumala on minusta. Ja että Jumala armahtaa luovuttaneita ja epäonnistuneita. Joskus luovuttaminen voikin olla tie vapautumiseen.

"Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa" (Room. 9:16)

Kohta ne on taas täällä. Nimittäin jääkiekon mm-kisat. Kuten varmaan kaikki tietää, Suomi meni ja otti viime vuonna maailmanmestaruuden Slovakiassa. Tuon huuman vauhdittamana luonnostelin pöytälaatikkoon saarnan aiheesta sopivan tilaisuuden tullen saarnattavaksi. Sellaista ei tullut, joten ajattelin tämän 30:n päivän sosiaalisen kokeilun huumassa julkaista ainakin osan täällä blogissa. So here we go!

Vieläkö muistatte sen hetken, kun summeri soi ja ottelu loppui? Siinä samassa suomalaiset ympäri Suomen maan lähtivät toreille ja kaduille, hyppäsivät autoihinsa ja lähtivät kylille juhlistamaan maailmanmestaruutta. Niin tehtiin mekin. Puoliksi uteliasuuttamme ja puoliksi juhliaksemme voittoa, hyppäsimme Corsaan ja lähdimme Jyväskylän keskustaan katsomaan meininkiä. Ajattelimme, että onkohan siellä ketään (seuraava päivä taisi kuitenkin olla työpäivä). Olihan siellä. Keskusta täynnä väkeä, tiet ihan tukossa ja rääkät soi. "Suomi sekosi" uutisoi mm. MTV3 seuraavana päivänä.

Mutta kulkaa. Jokainen uskoon sisäänkirjautunut ihminen aiheuttaa taivaassa suuremmat bileet kuin -95 ja 2011 yhteensä. Silloin kun ihminen tulee uskoon, niin taivas sekoaa, kultakadut täyttyvät juhlivista enkeleistä ja pasuunat, rummut, helistimet ja kaikenlaiset muut soittopelit aiheuttavat kovemman metelin taivaassa kuin Helsingissä aiheutti autojen rääkät ja jumputtava musiikki. Niin tärkeä juttu Jumalalle on se, kun yksi eksyneistä lampaista tulee kotiin. Niin mahtavaa on Isälle, että hän saa yhteyden luomiinsa lapsiin. Niin tärkeä ja arvokas sinä olet Jeesukselle.

Kuinka monta ystävää sinulla on Facebookissa? Itselläni taitaa olla vajaa kolmesataa. Muistan sen ajan, kun niitä oli ehkä kolme. Ajan, jolloin fb ei ollut niin yleinen ja vasta tulossa kuin aamuauringon ensisäteet. Tuolloin käytin vielä kohtuullisen aktiivisesti Myspacea. Sielläkin oli mahdollisuus hankkia ystäviä ja jokaisella rekisteröityneellä jäsenellä oli ainakin yksi kaveri valmiina – Tom Anderson. Hän oli Myspacen perustaja ja toiminnanjohtaja jonkin aikaa.

Uskossa on vähän sama meininki. Kun sisäänkirjaudumme uskoon, meillä on jo yksi ystävä – Jeesus Kristus. Toisin kuin Tom, tämä kaveri on paljon halukkaampi osallistumaan aktiivisesti elämäämme. Kertomaan mitä kannattaisi tehdä ja mitä ei kannattaisi tehdä. Rakastamaan ja välittämään meistä. Jeesus ei ole etäinen ja kylmä, vaan läheinen ja lämmin. Häntä ei tarvitse lähestyä taikasanojen ja -rimpsujen kautta, vaan hänelle voi vuodattaa sydämen tuskat ja ahdistukset, mutta myös sen ilon ja onnen. Kuten Jeesus itse sanoo:

"En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut." (Joh. 15:15)

Mutta Jeesus ei ole ainoa, joka haluaa olla ystävämme. Uskoon sisäänkirjauduttuamme tulemme osaksi kansainvälistä Kristuksen ruumista, eli seurakuntaa. Olemme silloin osa isoa perhettä. Meillä on jo valmiina monta ystäväpyyntöä ja meidän tehtäväksi jää vain hyväksyä ne. Uskaltautua itsekin avautua ja olla ystävänä muille.

Kuka sinä olet? Millaista tarinaa kerrot itsestäsi muille? Mihin sinun identiteettisi perustuu? Nopeisiin autoihin, uusiin ja trendikkäisiin vaatteisiin, laihaan ja seksikkääseen ulkonäköön, isoon taloon, hauskoihin juttuihin, tiettyyn musiikkityyliin vai paksuun lompakkoon? Siihen mitä muut sanovat sinusta ja miten he vertailevat sinua muihin? Kuka sinä olet?

Itse ainakin osittain perustin hurjina teinivuosinani identiteettini vahvasti musiikkityyliin. Olin hevari, kuuntelin rokkia, heviä ja metallia. Silloin kovasti olin sitä mieltä, että hevin kanssa mennään hautaan asti. Muusta musiikkityylistä ei yksinkertaisesti voinut tykätä ja kaikkein vähiten räppistä. Vaan kuinkas tässä on käynytkään. Spotifyn ihmeellinen maailma on tutustuttanut minut muutamiin hyvin kristillisiin rap-artisteihin, joista yksi on Lecrae. Kaverilla tuntuu olevan sekä sanoma että asenne kohdillaan. Identity-kappale antaa vastauksen otsikossa esitettyyn kysymykseen. Identiteettimme tulisi perustua pitkänperjantain sanomaan: Jeesukseen ristillä antamassa anteeksi koko maailman synnit. Jeesus on meidän identiteetimme alku ja loppu. Uskoon sisäänkirjautuneet eivät ole rupusakkia vaan Kaikkivaltiaan Isän lapsia ja Luojan ystäviä. Mutta ei sen takia, että olisimme täydellisiä ja virheettömiä pyhimyksiä, vaan koska Jumala rakastaa ja armahtaa. Siihen Jumala kutsuu jokaista ihmistä. Elämään hänen yhteydessä, löytämään identiteetin Kristuksesta ja Jumalan lapseudesta. Saamaan synnit anteeksi ja omistamaan iankaikkisen elämän.

"Me forgiven
He's dismissed guilt and my sin
And then I find my worth cause I'm Jesus' friend" (Lecrae - Identity)

Liian paljon sitä itsekin etsii omaa identiteettiään muualta: opiskeluista, työstä tai vaikkapa uusista laseista. Siinä on meille kaikille läksy opittavaksi. Keskitytään enemmän siihen mitä mieltä Jumala on meistä kuin siihen mitä mieltä muut ovat.