Harjoittelusta

Tänään loppuu taas yksi vaihe pikku sankarimme elämästä. Isoon Kirjaan tekemäni harjoittelu loppuu virallisesti tänään ja sitä myötä Iso Kirja -opiston opinnot. Harkkaraportti on palauttamista vaille valmista, joten ensi keväällä laitetaan sitten salmiakkilakki päähän. Iso Kirja takana, elämä edessä. Suunnatessa eteenpäin ja suunnitellessa tulevaisuutta on tärkeää myös peilata taaksepäin. Mitä tuli opittua? Mitä jäi oppimatta? Ajattelin muutaman asian jakaa kuluneesta kesästä.

Ensinnäkin ajankäyttöön. Lähes koko harjoitteluni ajan kirjasin Toggl-nimiseen palveluun työtuntini ja jaottelin ne kuvassa näkyvällä tavalla. Tässä vaiheessa pieni maksamaton mainos: Toggl osoittautui varsin käyttökelpoiseksi virtuaaliseksi "kellokortiksi". Se toimii sekä selaimessa että kännykällä ja siihen saa laitettua erilaisia projekteja ja tageja, joiden avulla hyvin pysyy selvillä mihin aikaa kuluu. Itse jaottelin ajankäyttöni seuraaviin "projekteihin":

• Itse toiminto = jumalanpalveluksissa, rukouskokouksissa, pyhäkoulussa, leirillä, yms. istuttu ja vietetty aika
• Opetuksen valmistelu = saarnojen ja raamiksien suunnittelu
• Palaverit = erilaiset palaverit mukaan lukien myös lähes viikoittaiset harkkapalaverit ja pastoripalaverit
• Oma hartauselämä = sisältää lähinnä raamatunluvun, jonkin verran henkilökohtaisia rukous&ylistys-hetkiä. Tosin elokuussa jäi monesti lukemiset merkkaamatta
• Toiminnan suunnittelu = puhelinsoittoja, viestien kirjoittamista, yms. toiminnan organisointia
• Toimisto = päivystystä toimistolla
• Other = ajankäytön suunnittelu, harkkaraportin kirjoittaminen, yms. 

Ikäryhmittäin ajateltuna 26% meni lasten, 8% varkkien, 14% nuorten ja loput aikuisten parissa.

Kaiken kaikkiaan pääsin mielestäni yllättävänkin suuriin vastuisiin ja näin yllättävänkin laajasti pastorin työkuvaa. Yleinen mielikuva lienee, että kesällä vauhti hiljenee seurakunnissakin monen toiminnan ja ihmisen jäädessä kesätauolle. Näin onkin, mutta tätä vauhdin hiljenemistä kompensoi varsin hyvin pastorien lomat. Joten vaikka kokonaistyömäärää on vähemmän, yksittäisen pastorin työtaakka voi jopa kasvaa. Itse otin kuitenkin varsin tyytyväisenä vastaan kaiken vastuun ja tehtävät, mitä minulle vaan annettiin. Niinpä harjoittelustani muodostui varsin monipuolinen. Leikin lasten kanssa pikkuautoilla, istuin tärkeän näköisenä miksauspöydän takana, saarnasin ja opetin rukouskokouksissa lasten kesäpyhiksissä, päihdeleirillä ja jopa sunnuntain jumalanpalveluksessa. Omalta mukavuus- ja armoitusalueelta haastettiin pois varsin useasti ja lähes yhtä useasti uskaltauduin myös astumaan sieltä ulos. Oppimaan, kokeilemaan ja kasvamaan.