Room. 7:14-25 sijoittuminen roomalaiskirjeessä

Paavalin ristiriitainen minä -kirjoitussarja jatkuu. Nyt vuorossa jakson sijoittuminen roomalaiskirjeen kokonaisargumentaatioon. Tämä on tulkinnassa tärkeää, jotta ymmärrettäisiin mitä Paavali Room. 7:14-25:ssa haluaa sanoa. Sanoma ei voi olla täysin irrallinen muusta kirjeestä vaan jatkumona sille mitä on aiemmin kirjoitettu ja mitä tullaan kirjoittamaan. Viimeistään tässä vaiheessa lukijaa kehotetaan vakavasti ja suurella äänenpainolla ottamaan Raamattu käteensä ja lukemaan roomalaiskirje kokonaan tai ainakin luvut 5-8.

Päättötyössäni erityisen kiinnostuksen kohteena oleva jaejakso (Room. 7:14-25) on osa koko 7. luvun kestävää pohdintaa lain ja synnin suhteesta. Paavalin on avannut tämän pohdinnan lyhyesti jo jakeissa 5:20 ja 6:14-15. Roomalaiskirjeen 7. luku yhdistetään usein roomalaiskirjeen neljästä pääosiosta toiseen. Tämä toinen osio alkaa jakeesta 5:1, 5:12 tai 6:1 riippuen keneltä kysytään. Jos minulta kysytään, aloittaisin toisen osion jakeesta 5:1 ja tätä jaottelua seurasin myös päättötyössäni.

Perinteisen protestanttisen lukutavan mukaan luvut 1–4 kertovat uskonvanhurskaudesta ja luvut 5–8 puolestaan pyhityksestä. Tämä on kiistelty väite tutkijoiden keskuudessa, mutta voidaan todeta lukujen 5–8 pääteeman liittyvän tavalla tai toisella uskovan uuteen elämään Kristuksessa. Tarkemmin tästä pääteemasta on esitetty mm. seuraavia tulkintoja:

• Uskovat ovat vapautettuja Jumalan vihasta (5. luku), synnistä (6. luku), laista (7. luku) ja kuolemasta (8.luku) 
• Paavali vertailee Aadamin (syntiinlangennut ihmiskunta) ja Kristuksen (uusi luomus) ihmiskuntia 
• Paavali soveltaa luvuissa 6–8 aiemmin (luvut 1–4) esitellyn evankeliumin yksilöön. 
• Eskatologinen näkökulma

Näistä viimeinen on saanut suuren suosion tutkijoiden keskuudessa. Siinä yhdistetään vanhurskaus tulevan toivon kanssa yhteen. Tällöin lukujen 5–8 pääteemaksi tulisi kirkastuminen: vanhurskauttaminen takaa kaikille varmuuden lopullisesta toivosta tämän elämän jälkeen. Tällä vanhurskauttamisella on kuitenkin myös vaikutusta uskovien elämään täällä maan päällä. Myös tämä uskovien moraalinen uudistuminen on vakuus siitä, että tuleva perintö ei ole illuusio.

Roomalaiskirjeen toinen osio noudattaa ns. kiastista rakennetta (tästä lisää tulevissa kirjoituksissa), joka oli ajanlaskun alun juutalaisille hyvin yleinen ajattelu- ja kirjoitustapa. Tällöin lukujen 5-8 rakennetta voisi hahmotella seuraavasti:

A) 5:1-11 = Tuleva toivo on varma

     B) 5:12-21 = Tämän varmuuden perusta on Kristuksen työssä

          C) 6:1-23 = Kristuksessa uskovat ovat vapautettuja synnin tyranniasta

          C’) 7:1-25 = Kristuksessa uskovat ovat vapautettuja lain tyranniasta

     B’) 8:1-17 = Tämän varmuuden perusta on Kristuksen työssä Pyhän Hengen välittämänä
A’) 8:18-39 = Tuleva toivo on varma

Vaikka tutkija, jolta tämän rakenteen bongasin rajoittaakin laki-keskustelun vain lukuun 7:n, itse tulkitsen sen jatkuvan vielä 8. luvun puolelle.