Seuraavat ajatukset pohjautuvat Gideonin kutsuun, josta voi lukea Tuom. 6:11-24. Suosittelen lukemaan sen ennen tätä tekstiä ja pitämään paikkaa auki tätä lukiessa.

Jos kerran Herra on meidän kanssamme, niin miksi tämä kärsimys? Ja missä ovat ne ihmeet, joista isämme ovat kertoneet? (j. 13)

Gideonin vastaus otsikon mukaiseen enkelin tervehdykseen on varsin kriittinen. "Herrako kanssani? Niinkö? Miksi sitten midialaiset hävittävät tätä maata? Tuhoavat sadon ja tappavat lampaat, härät ja aasit? Miten sinä voit sanoa, että Herra on kanssamme? Oletko sokea? Etkö näe kaikkea tätä kärsimystä ja ahdinkoa, jossa elämme? Puhutaan kyllä Jumalan suurista teoista, mutta missä ne ovat? Jumalan ihmeet ovat loppuneet, koska hän on hylännyt meidät!" Nämä ovat ne kaksi peruskysymystä, joita edelleenkin ihmiset kysyvät. Jos Jumala on rakastava ja kaikkivaltias ja on meidän kanssamme, niin miksi maailmassa ja elämissämme on niin paljon kärsimystä? Ja toinen: Missä ovat ne kaikki Jumalan teot? Miksei Jumala toimi? Miksei ihmeitä tapahdu?

"Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin vallasta" (j. 14)

Enkeli ei ala käymään älyllistä vääntöä Gideonin kanssa. Ei perustelemaan loogisesti miksi Jumalan kaikkivaltius ja rakkaus ei ole ristiriidassa kärsimyksen kanssa. Sen sijaan enkeli lähettää Gideonin olemaan vastaus hänen itsensä aiemmin esittämiin kysymyksiinsä. "Miksi midialaiset hävittävät tätä maata?" => "Mene ja vapauta maa Midianin vallasta." "Missä ovat Jumalan ihmeet?" => "Mene ja ole sinä se Jumalan ihme, jota niin kovasti kaipaat." Näin se on vielä nykyäänkin. Sen sijaan, että me kysymme Jumalalta miksi hän sallii niin paljon pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, Jumala kysyykin saman kysymyksen meiltä: "Miksi sinä sallit, että maailmassa on niin paljon pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta? Mikset sinä tee asialle jotain?"

"Mene tässä voimassasi ja Herran kanssa" (j. 14, 16)

Gideon lähetetään siinä voimassaan, mikä hänellä sillä hetkellä on. Juuri sellaisenaan vähäisestä suvusta tulleena ja perheensä nuorimpana. Koska salaisuus ei ollut siinä kuka Gideon oli vaan siinä kenen kanssa hän oli. "Koska minä olen kanssasi, sinä voitat". Tärkeää oli mennä aitona, rehellisenä ja Jumalan kanssa. Yhdenvertaisuus Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn (Matt. 28: 18-20) on ilmeinen: "Menkää. Minä olen teidän kanssanne".

”Jos olen saanut suosiosi, anna merkki” (j. 17)

Gideon ei tämän jälkeenkään harrasta sokeaa uskoa vaan vaatii jotain todisteita. Gideonilla merkkinä toimi kalliosta nouseva tuli, joka kulutti kalliolla olevan vuohen lihan ja happamattomat leivät. Meille tänä päivänä merkkinä voi olla jokin muu: joidenkin asioiden loksahtaminen paikoilleen, Jumalan läsnäolon kokeminen, Jumalan olemassaolon järjelliset perustelut, tms. Tärkein ja merkittävin merkki Jumalan suosion saamisesta ja siitä, että Jumala todella on rauhan Jumala (j. 24), on kuitenkin se, mitä tapahtui eräällä toisella kalliolla – Golgatalla. Jeesus Kristus on sovinnon ja rauhan merkki maailmalle. Ristiinnaulittu Kristus on merkki mahdollisuudesta saada Jumalan mielisuosio. Jeesus oli kertakaikkinen uhri, joka uhrattiin meidän syntiemme sovitukseksi. Mutta hän ei ainoastaan ollut vaan hän on. Hän elää. Hauta ei voinut häntä pidätellä eikä kuolemalla ollut häneen valtaan! Siksi Jeesus onkin myös Immanuel – Jumala meidän kanssamme.

"Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle." (Hepr. 10:12)