Tarkempia tekstihavaintoja, osa 3/3: jakeet 24-25 osa 2/2


Tämä on toinen osa Room. 7:24-25 jakeita käsittelevästä kirjoituksesta sekä ties monesko osa päättötyöhöni perustuvasta kirjoitussarjasta, jonka aiheena on Paavalin ristiriitainen minä Room. 7:14-25 jaejaksossa. Ks. kirjoituksen edellinen osa.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room. 7:24-25)

Kiitoksen jälkeen Paavali tiivistää jakson pääsanoman: ”Siis näin minä itse toisaalta mielellä palvelen Jumalan lakia, toisaalta lihalla synnin lakia.” Voisiko Paavalin käyttämä termi 'minä itse' kertoa jotain mysteerisen minän identiteetistä? Joidenkin tutkijoiden mukaan se tulisi ymmärtää seuraavasti: ”Minä, Paavali, osana Israelia lihan mukaan”, eli minä ilman Pyhän Hengen apua. Paavali käyttää ilmaisua 'minä itse' yhteensä viisi kertaan: Room. 7:25, 9:3, 15:14; 2. Kor. 10:1 ja 12:13. Nämä fraasin esiintymiset eivät tue tätä tulkintaa eikä sanoilla itsessään ole tällaista merkitystä. Tämä ei ole tarpeellistakaan vaikka minän katsottaisiinkin olevan ei-kristitty: fraasissa käytetään pronominia 'minä' painottamaan, että huolimatta minän kaikista eri osista, se pysyy silti yhtenä persoonana.

Tutkittavan jakson jakeiden 25a ja 25b järjestys on hämmentänyt joitain tutkijoita. Tuntuu oudolta, että kiitoksen jälkeen Paavali vielä palaa minän toivottomaan tilanteeseen. Helppo tapa selvitä tästä problematiikasta olisi väittää jakeen 25b olevan myöhempi lisäys tai kirjurin vaihtaneen niiden paikkaa keskenään. Kummallekaan näistä teorioista ei kuitenkaan löydy yhtään käsikirjoitustodistetta. Vakuuttavampi teoria on se, ettei Paavali juutalaisen luonteen omaavana malta enää olla hiljaa vaan paljastaa vastauksen minän tuskaiseen huutoon jakeessa 24. Tätä vastausta hän käsittelee tarkemmin 8. luvun alussa. Tätä näkemystä tukee myös monikon käyttö ”meidän Herramme” – eikä ”minun Herrani”. Toisaalta jos aiemmin hahmottelemani kiastinen rakenne on uskottava, tulee yhteenvedon paikka myös ymmärrettäväksi.

0 comments:

Uskonto on suurin sotien aiheuttaja?



Yksi ateistien esittämä kritiikki uskontoja ja erityisesti kristinuskoa kohtaan on ollut se, että uskonnot ovat suurin sotien aiheuttaja. Päättelyketju on ollut silloin seuraavanlainen: Uskonnot aiheuttavat sotia, joten uskonnot ovat vääriä ja jopa vaarallisia. Näin ollen uskonnot pitäisi kieltää lailla. On totta, että uskonnot ovat olleet mukana monessa sodassa, mutta ateistien päättelyketju on kuitenkin liian yksinkertaistettu useista eri syistä. Nyt nostan pöydälle vain muutaman pointin.

Ensinnäkin se muistuttaa varsin paljon viime vuosina tietokonepelien ympärillä käytyä keskustelua. Tietokonepelien on sanottu aiheuttavan milloin joukkosurmia, milloin nuorten väkivaltaista käyttäytymistä ja milloin mitäkin. Tosiasiassa meillä on joukko varsin fiksuja ja rauhallisia ihmisiä, jotka pelaavat tietokonepelejä. Kun ongelmatapauksia ilmenee, syy löytyy yleensä jostain muualta kuin liiallisesta pelaamisesta (kuten masennus ja muut psyykkiset sairaudet). Sama tuntuisi pätevän myös uskontoihin. Ateistien syytökset uskontoja kohtaan ovat liian yksinkertaistettuja tulkintoja historiasta, mistä pääsenkin toiseen pointtiini.

Ateistien kritiikki syyllistyy anakronismiin, mitä historian tutkimuksessa yritetään välttää. Historiaa tulisi tutkia menneisyyden ihmisten näkökulmasta – ei nykyihmisen. Tässä tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, nykyajan länsimaiselle kulttuurille hyvin tuttu jako uskonnolliseen ja poliittiseen oli menneisyyden ihmisille mitä suuremmissa määrin vierasta. Kirkko oli valtio ja valtio oli kirkko. Näin ollen tulee vaikeaksi erottaa missä vaiheessa uskonto oli pääasiallisin syy konflikteihin ja missä vaiheessa puolestaan muut poliittiset syyt (valtataistelu, raha, maanomistus, jne.). Tästä hyvä esimerkki on meidän aikaamme ulottuva konflikti Pohjois-Irlannissa. Sen voisi nähdä katolisten ja protestanttien kahinointina, mutta yhtä hyvin sen voi nähdä irlantilaisten ja brittiläisten kahinointina.

Joitain erottelu on kuitenkin yritetty tehdä. Yksi sellainen on Charles Phillipsin ja Alan Axelrodin Encyclopedia of Wars -kirjasarja. Heidän mukaansa ihmishistoriassa on käyty kaikkiaan 1 763 sotaa, joista vain 6.98% voidaan pitää luonteeltaan uskonnollisena (ks. kuva yllä). En ole lukenut kirjasarjaa, joten en tiedä, miten he ovat tähän lukuun päätyneet. Oma tietämykseni tästä tuloksesta perustuukin lähinnä tähän artikkeliin. Joka tapauksessa uskontoa voidaan käyttää ja on käytettykin keppihevosena niin hyvään kuin pahaankin, mutta samaa voi sanoa vallasta, rahasta ja maanomistuksesta. Se, että näin on, ei vielä riitä tekemään mistään näistä itsessään pahaa. Yleensä suurin syy sotiin on lopultakin ihminen itse: ahne, itsekäs ja paha ihminen. Joten pitäisikö meidän kieltää ihmiset lailla?

0 comments: