Jumala kaatoi lumisaavin - minä kaadoin vesilasin

Tämä päivä ei alkanut hyvin. Todella sikeittein unien jälkeen säikähdin niin paljon iPhonen rummutusta, että kaadoin täyden vesilasillisen lattialle ja yöpöydälle. Päästessäni viimein ulos jo muutenkin myöhässä aikataulusta huomasin, että polkupyöräni on peittynyt valkoiseen, kylmään ja märkään aineeseen. Ei onneksi aivan niin "mahtavasti" kuin taannoin, mutta kuitenkin. Ei siinä muu auttanut kuin alkaa putsailemaan lunta pois. Samalla muistin, että satula kaipaa edelleen kiristystä. Olin laittanut eilen takin taskuun kuusiokoloavaimen, mutta huomasinkin sen olevan liian pieni. No, en jaksanut enää sisältä lähteä hakemaan toista avainta, joten istahdin kohtuullisen vapaasti liikkuvan lestan päälle ja lähdin polkemaan yliopistolle. Koska olin jo muutenkin myöhässä, otin vielä muutamia kuvia matkalla. Tältä siis näyttää täällä Jyväskylässä tänä ensilumen aamupäivänä.