Pikku sankarimme elämää

Uusi vuosi, vanhat kuviot

2011-09-08T12:02:00.000+03:00

Kesän helteet ovat vaihtuneet syksyn sateisiin keleihin, tosin koleus ja kylmyys vielä odotuttaa itseään. Otsikkoa yleensä käytetään vuoden vaihteessa, mutta opiskelijana syksy merkkaa minulle enemmän uuden vuoden alkua kuin tammikuun 1. päivä. Tässä sitä nyt ollaan, kuutisen vuotta sitten astuin ensimmäistä kertaa hullujenhuoneelle (eli yliopiston MaD-rakennukseen). Vuodet ovat vierineet, laitokset ja maisematkin vaihtuneet, mutta tänä (luku)vuonna pitäisi viimein saada kandidaatin opinnot pakettiin. Sen jälkeen ei tarvitsisi kuin pari(kymmentä?) vuotta opiskella maisteriksi.

Kesä meni ohi lähestulkoon huomaamatta: yöt valvottiin ja päivät nukuttiin. Jaoin Itellalla varhaisjakelussa sanomalehtiä ja palkintona tästä sain viimein melkein vuoden odotuksen jälkeen itselleni uuden Macbook Pron. Nyt kelpaa kirjoitella blogiin, editoida videoita, tehdä erinäköistä grafiikkaa ja koodata. Ei puutu enää kuin inspiraatiota, näkyä, aikaa ja kykyjä, eli ei paljon mitään. Useamman vuoden blogistin urallani olen huomannut, että blogin ulkoasua on paljon hauskempi säätää ja muuttaa kuin kirjoittaa varsinaisesti mitään blogitekstiä. Eli todennäköisesti tämänkin blogin ulkoasu tulee vaihtumaan lähikuukausina, uusien kirjoitusten suhteen en kuitenkaan olisi niin toiveikas (vielä vähemmän niiden tason suhteen).

Homoista ja muutoksesta

2011-03-24T17:20:00.004+02:00

Lähes Homo-illan veroinen kohuuutinen on ollut Nuotta-lehden "Älä alistu" -kampanja. Kampanja on saanut osakseen paljon kritiikkiä ja kirkosta eroaa taas massoittain väkeä. Ainakin joidenkin lähteiden mukaan kampanjaa syytetään homofobian lietsomisesta ja homojen vertaamisesta murhaajiin. Jo syksyllä minun teki mieli kirjoittaa asian tiimoilta jotain blogiini, mutten keksinyt mitään järkevää sanottavaa, mitä ei olisi toistettu "Marja Tiura":maisesti mediassa. Nyt kuitenkin päätin avata sanaisen arkkuni.

Ensimmäinen reaktioni asiaan oli: "voi ei, taasko se alkaa uudestaan. Sama jauhanta uudestaan. Oliko ihan pakko taas kaivaa verta nenästään?" Syksyllä vellonut homokeskustelu oli nimittäin minusta aika kaukana siitä vilpittömästä ja avoimesta keskustelusta, mitä asian tiimoilta minusta pitäisi käydä. Se oli lähinnä tunneälyn ylikorostamista ylitse loogisen päättelyn. Kuten Esa Hyvönen ansiokkaasti taannoisessa Ristin Voiton artikkelissaan mainitsi: "Järkiperäinen argumentaatio ei auttanut puoluejohtaja Päivi Räsästä, vaan pisteet keräsi homoidentiteettinsä tunnustava kansanedustaja Oras Tynkkynen tunteita koskevalla kysymyksellään: ”Tuntuisiko se teistä yhtä pahalta kuin minustakin tuntuu se, että minulla ei tässä yhteiskunnassa ole oikeutta mennä naimisiin?”"

"Älä alistu" -kampanjan sanomaa tarkemmin ajatellessani, totesin kampanjalla olevan oma paikkansa. Jo pelkästään sen vuoksi, että se tukee niiden nuorten ja miksei vanhempienkin ihmisten kamppailua, jotka homoseksuaalisista taipumuksistaan huolimatta haluavat (omasta vapaasta tahdostaan) elää Raamatun ohjeiden mukaisesti. Heillä ja maailmalla on minusta oikeus kuulla toisenlainenkin totuus. Että on ihmisiä, jotka Jumala on parantanut tai eheyttänyt homoseksuaalisuudesta.

Mutta minulle kampanja toi mieleen myös toisen pointin – muutoksen. Jossain netin keskusteluissa törmäsin mielipiteeseen: "Mikä pakko meillä on muuttaa homoja. Annettaisiin vain homojen olla homoja ja sillä selvä." Niin, että pidettäisiin huoli vain omista asioista ja annettaisiin lähimmäisen huolehtia omista asioistaan? Kuulostaa ihan hyvältä, mutta hukkaa kaksi kristinuskon keskeistä aspektia: lähimmäisistä välittämisen ja muutoshalukkuuden. Vilpitön usko on minusta ennen kaikkea muutoshalukkuutta. Kristuksen opetuslapsina alistumme jatkuvaan muutoksen ja opetteluun. Jumalan armon tulisi kasvattaa ja muuttaa meitä kohti Kristuksen kaltaisuutta. Jeesuksen tulisi kasvaa ja meidän vähetä. En voi kuvitella kristinuskoa ilman muutosta. Evankeliumin ilosanoma on vuosien varrella muuttanut narkkareita, väkivaltarikollisia, iskelmätähtiä, katkeruuden valtaamia, ylpeitä, rahanahneita, jne. evankelistoiksi, hyväntekijöiksi, pastoreiksi ja diakoneiksi, joten miksei myös homoja heteroiksi. Raamatussa ukkosen jylinän poika muuttui rakkauden apostoliksi ja seurakunnan vainooja seurakuntien istuttajaksi. Taivaallinen Isämme voi ja haluaakin muuttaa meitä. Juuri tässä piilee Isän rakkauden paradoksi. Hän rakastaa meitä sellaisena kuin olemme, mutta rakastaa meitä niin paljon, ettei jätä meitä sellaiseksi kuin nyt olemme. Muutos on mahdollinen. Jumala voi. Juuri tästä oli minusta kyse myös "Älä alistu" -kampanjassa.

Uskon sankarit?

2011-01-24T17:35:00.003+02:00

Viimeisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi, joten kirjoitellaan taas jotain ajatuksia. Lueskelin tuossa aamulla kuinka Keskisuomalainen uutisoi suurenakin uutisaiheena sen, että presidenti Tarja Halonen saapuu Jyväskylään jo peräti toista kertaa tämän vuoden aikana. Samassa hetkessä kaksi aivosoluani törmäsivät toisiinsa ja siirryin ajatuksissani kauaksi Tarja Halosesta ja Suomen tasavallasta. Nimittäin toisenlaiseen valtakuntaan ja sen toisenlaisiin sankareihin. Jumalan valtakuntaan ja uskon sankareihin. Ihmisiin, jotka tavalla tai toisella ovat osoittaneet kadehdittavaa lujuutta uskossaan ja rakkaudellista asennetta sydämessään. Kun kaksi aivosoluani vielä kipinöivät törmäyksestä, kerkesin jo miettimään ajatuksieni hurskautta. Voiko uskossa olla edes sankareita? Voiko uskovainen ihannoida ketään toista uskovaa? Vai onko se kaikki vain ihmisten palvontaa? Eikö meidän pitäisi olla enemmänkin Kristuksen seuraajia kuin kenenkään muun? Kristushan on ainoa joka todella voi olla uskon sankari – muut ovat enemmän tai vähemmän huonompia. Kristus eli täydellisen elämän, hän on ruumillistunut Sana, Jumalan Poika, Messias, jne. Siksi uskovien ainoa sankari voi olla vain Jeesus Kristus eikä muista uskovista kannata ottaa mallia. Eikä vahvoja uskonmiehiä/naisia tulisi nostaa jalustalle vaan korottaa yksin Jeesusta.

Niin hurskaalta kuin se kuulostaakin, niin kyseessä on lopultakin vain raamatullisen sankari-käsityksen toinen puoli. "Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.", kirjoittaa Paavali korinttilaisille. On totta, että Kristuksen tulee olla meidän ykkösidoli, mutta toisten uskovien elämääkään ei saisi unohtaa. Sellaisten ihmisten, kuten C.T. Studdin, George Müllerin tai vaikkapa suomalaisen Toimi Yrjölän, elämistä voidaan ottaa paljon oppia, innostua ja toisaalta rohkaistua. "Jos Jumala saattoi täyttää tuollaisten tavallisten ihmisten sydämet Pyhällä Hengellä ja kiivaalla tulella Jumalan valtakunnan puolesta, niin miksei sama voisi tapahtua myös minulle?" Helluntaiherätyksenkin historia on täynnä Jumalan valtakunnan sankareita, mutta usein me olemme niin hurskaita ja pyhiä ettemme tajua antaa heille sitä arvoa, joka heille kuuluu. "Meidän tulisi aina muistaa niiden uhri, joita Jumala on käyttänyt valtakuntansa perustamiseen. He ovat kunnioituksemme ja huomiomme arvoisia", kirjoittaa veli Yunkin.

Oikein on elää!

2010-11-18T16:00:00.001+02:00

Tunnustan seisovani tällä hetkellä tienhaarassa ja miettiväni mihin tästä kannattaa edetä. Mikä suunta olisi Jumalan mielen mukainen? Tunnelma toisinaan on kuin P.O.D. biisissä Going in Blind. "Time after time I'm going in blind, I don't know which way I need to go". Osittain otinkin IK-sapattivuoden juuri tästä syystä. Pysähtyäkseni, hengähtääkseni ja katsoakseni mihin Jumala minua johdattaa. Kuullakseni äänen takaani, joka sanoo: "Tässä on oikea tie, sitä käy".

Mutta tämä epätietoisuus on monta kertaa rasittavaa ja piinaavaa. En tiedä mikä on se oikea tie ja niinpä en tiedä mihin minun tänä päivänä kannattaisi panostaa. Opiskeluun, seurakuntatyöhön vai mihin? Tässä on uhkana se, että utelias kuikuiluni tulevaisuuteen muuttuu neuroottiseksi ja ikuiseksi kaipaukseksi johonkin toiseen. Unohdan elää tässä päivässä ja tämän päivän kuvioissani. Tai elän kyllä niissä, mutta en kuitenkaan elä. Hienot asiat elämässäni valuvat sormieni lävitse kuin hiekka ja tapahtuvat ilman suurempaa huomaamistani, koska olen niin neuroottisen kiinnostunut kaipaamaan "jotain toista". "Sitten kun saan itselleni uuden koneen", "Sitten kun saan opiskelupaikan ja muutan toiselle paikkakunnalle", "sitten kun olen saanut opiskeluni valmiiksi", "Sitten kun töistä loppuu tämä hervoton kiire ja stressi", "Sitten kun lapset ovat kasvaneet isoiksi", "Sitten kun...". Keskittyessämme haaveilemaan tulevaisuudesta unohdamme monta kertaa sen, mikä on oikein. Oikein nimittäin on elää. Elää tässä ja nyt. Ei haaveilla tulevaisuudesta eikä kaivata menneisyyteen. Elää täysillä tätä päivää ja tämän päivän tilanteita ja kohtaamisia – unohtamatta sen enempää tulevaisuutta kuin menneisyyttäkään. Tehdä täysillä ja uskollisesti ne vastuut ja tehtävät, jotka Jumala on minulle tälle päivää antanut – eikä kaivata tai haaveilla toisista tehtävistä. Elää ja nauttia siitä mitä nyt jo on. Elää joka päivä tehden parhaansa niissä tehtävissä ja kohtaamisissa, jotka Jumala antaa kullekin päivälle. Luottaen siihen, että Jumala pitää huolen lopusta.

Juotavaa jäätelöä ja halpoja kirjoja

2010-11-04T17:19:00.000+02:00

Eilen opiskelin ahkerasti Digitaalisen median tenttiä varten ja haaveilin samalla ihanasta suklaajäätelöannoksesta. Samassa muistin, että meillä pitäisi olla täysin avaamaton ja suklainen Aino-kermajäätelö pakastimessa. Päätin kuitenkin vielä hetken kiduttaa itseäni ja jatkaa opiskelua. Niinpä tunnin ajan opiskelin ja kasvatin itsessäni jäätelön nälkää. Lopulta päätin palkita itseni ja painelin keittiöön. Samassa, kun tartuin pakastimen oveen, muistin karun totuuden: jäätelö oli jäänyt keittiönpöydälle edellisenä päivänä. Nyt se oli jo juotavaa ja tuskin enää hyvää. Pettyneenä ja katkerana palasin opiskelujeni pariin. "Ei jäätelöä tänään Saulille".

Olen huomannut vuosien varrella, että toisinaan minulla on omituinen taipumus saattaa itseni outoihin ja noloihinkin tilanteisiin. Tehdä asioita, joita moni ei edes tahallaan pysty tekemään. Viittaan tässä nyt ennen kaikkea tällaisiin tilanteisiin. Tänään onnistuin kolauttamaan pääni yhtä aikaa sekä auton kattoon että etuoveen. Kokeilkaapa tehdä perässä! Tai älkää kokeilko, sattuu :)

Käväisin tänään Jyväskylän kirjastossa katselemassa millaisia kirjoja siellä on poistomyynnissä. Löydettyäni oikean huoneen hämmästyin ja häkellyin. Kokonainen huone täynnä kirjoja ja kaikki lähtee maksimissaan euron kappalehinnalla! Kaltaiselleni kirjafriikille kyseessä oli lähes paratiisimainen paikka. Seisoessani suu auki oven edessä samaistuin välittömästi naisiin kenkäkaupassa alennusmyynnin aikaan. Ei sillä väliä, että kirjoja on tälläkin hetkellä kymmeniä lukematta. Tai sillä, etten tiedä koska kerkeän lukea edes osan niistä. Kun halvalla saa mielenkiintoisia kirjoja, niin pakkohan sitä on ostaa. Mukaan lopulta tarttui 11 kirjaa, joista kahdeksan on enemmän tai vähemmän teologisia, yksi historiateos sekä kaksi nörttikirjaa. Puolustukseksi täytyy sanoa, että hinta oli halpa (11€) ja vaimo kehotti käymään katsomassa poistomyyntikirjoja.

Olen odottanut sinua 2010 vuotta

2010-10-27T17:52:00.001+03:00

Otsikossa oleva teksti tipahti tänään postiluukusta asuntoomme. Kyse on Jyväskylän seurakunnan lehden, Henki & elämä kansikuvasta, jossa poseeraa moderneissa vaatteissa kovasti Jeesusta muistuttava pitkähiuksinen ja parrakas mies. Parhaimman käsityksen asiasta saa katsomalla itse ko. kansikuvaa. Sinänsä hauska ja hyvin oivallettu idea. Jeesus on odottanut meitä 2010 vuotta. Mutta lehden tekemä sovellus minusta pikkuisen ontuu. Ainakin kansikuvasta saa sellaisen käsityksen, että Jeesus on odottanut minua 2010 vuotta, jotta voisin äänestää tulevissa seurakuntavaaleissa. Vaikka seurakuntavaalit ovatkin tärkeä asia, niin ehkä kuitenkaan Jeesus ei ole 2010 vuotta odottanut, että pääsisimme äänestämään vaaleissa.

Mutta Jeesus on odottanut sinua ja minua, siitä ei pidä erehtyä. Hän on odottanut ja odottanut vuosi vuoden jälkeen – odottanut. Miksi? Mikä voi olla niin arvokasta ja tärkeää, että Jeesus jaksaa odottaa 2010 vuotta tai edes muutamia vuosia? Tänä päivänä turhaudumme jo viiden minuutin jonottamisesta kaupan kassalla, mutta 2010 vuotta? Se on pitkä aika odottaa. Omasta kokemuksesta voimme sanoa, että odottaminen on helpompaa mikäli tiedämme, että se mitä odotamme on odottamisen arvoista. Joten jos Jeesus on jaksanut odottaa 2010 vuotta, niin sen asian, mitä Jeesus odottaa täytyy olla jotain todella arvokasta ja tärkeää. Mitä Jeesus siis odottaa? Ehkä jotain aavistusta siitä saamme seuraavasta Matteuksen evankeliumin kohdasta:

"Voi sinua, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität kaikki, jotka Jumala lähettää luoksesi. Miten usein olenkaan halunnut koota lapsesi turviini niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä alle, mutta te ette ole suostuneet tulemaan." (Matt. 23:37)

Päivä päivän jälkeen, kuukausi kuukauden jälkeen, vuosi vuoden jälkeen Jeesus odottaa kädet levällänsä valmiina vastaanottamaan omansa. Hänen ainoa päämääränsä on suojella meitä – ennallistaa ja eheyttää sitä, mitä saatana on tuhonnut. Mutta kuukausi kuukauden jälkeen me emme useinkaan suostu tulemaan Jeesuksen luokse. Ja kuitenkin Jeesus tästä kaikesta huolimatta jaksaa edelleen odottaa ja tekee kaikkensa, että me kääntyisimme hänen puoleensa.

Valitammeko vain valittamisen ilosta?

2010-10-15T15:38:00.008+03:00

Facebookissa lähestulkoon 112 000 ihmistä ovat tykänneet "Yleislakko 15.10.2010" -nimisestä yhteisöstä. Perusideana se, että jokainen tykännyt vastustaa kansanedustajien palkankorotuksia ja tänään heidän piti sitten yhdistää voimansa ja viedä Suomi ensimmäistä kertaa yleislakkoon sitten Kekkosen päivien. Suuret suunnitelmat ja puheet latistuivat H-hetkellä reilun 20 ihmisen mielenosoitukseksi. Ja heistäkin kaikki taisivat olla joko työttömiä tai vapaalla. Näin uutisoi mm. Iltasanomat.

Ottamatta sen kummemmin kantaa kansanedustajien palkankorotukseen tai Facebookin todelliseen mahdollisuuten tällaisen lakon järjestämiseen, otan kuitenkin kantaa yhteen suomalaisia jäytävään ominaisuuteen: meidän kykyymme ja tahtoomme purnata, mutta jättää asiat purnaamisen tasolle. Sama ongelma lävistää koko suomalaisen yhteiskunnan, sen kaikki ryhmät, niin vanhat kuin nuoret, niin työssäkäyvät kuin työttömät, niin uskovaiset kuin ei-uskovaiset. Meillä on valtava tarve purnata, osoittaa mieltämme jostain asiasta, jonka itse henkilökohtaisella tasolla koemme epäoikeudenmukaiseksi, vääräksi tai suorastaan saatanalliseksi. Valitamme, purnaamme, valitamme lisää ja purnaamme lisää. Sama valittamisen kulttuuri on levittänyt juurensa vahvasti myös seurakuntaelämään. Ja se on vähintäänkin oikein. Mikään ei koskaan muutu ellei epäkohdista ensin valiteta. Niinpä me valitamme ja purnaamme. Musiikki on liian kovalla, pappi puhuu liian teologisesti/liian maallisesti, seurakunnan tilaisuudet ovat liian kuivia, tylsiä ja kuolleita. Me valitamme, mutta juuri muuta emme sitten teekään. Purnaamme, käännämme lehteä, purnaamme lisää ja jatkamme kahvin juomista. Me emme itseasiassa valitakaan halusta korjata väärä asia vaan itse valittamisen vuoksi. Enkä nyt puhu tätä mistään norsunluutornista, vaan tunnistan saman piirteen itsestäni. Minäkin olisin voinut tykätä Facebookissa Yleislakko-yhteisöstä ja purnannut ja osoittanut mieltäni sitä kohtaan, että toiset nostavat sellaista palkkaa, josta köyhä opiskelija voi vain nähdä unia. Se olisi hetken aikaa tuottanut minulle jopa mielihyvää: "Hah! Pääsinpä sanomaan!", mutta tuskin minäkään olisin lähtenyt Helsinkiin osoittamaan mieltä asiaa vastaan. Sen kummemmin seurakunnassa kuin maailmallakaan asiat eivät ikinä muutu, jos vain tyydymme valittamaan ja jatkamaan kahvinjuontimme. Jumala haluaa, että olemme aktiivisia toimijoita siellä, missä liikumme ja elämme. Ei ainoastaan niin, että huomaamme epäkohtia vaan niin että meistä tulee niiden epäkohtien korjaajia. Sen sijaan, että jatkuvasti purnaisimme ja valittaisimme seurakunnan vessojen karuutta ja remontintarvetta, me voisimme tarttua härkää sarvista ja korjata tilanteen.

68 päivää taistelua yli 600 metrin syvyydessä

2010-10-13T11:26:00.002+03:00

Kuva: Yle.fi

32 chileläisen ja yhden bolivialaisen kaivosmiehen tarina on viimeisten kuukausien aikana hämmästänyt ja koskettanut miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Elokuun 5. päivä San Josen kaivos sortui ja miehet jäivät loukkuun. Murskaava epätietoisuus miesten kohtalosta kesti 17 päivää. Toivo ehti jo monen mielessä hiipumaan, kunnes etsintäporan kärjestä löytyi paperilappu, johon oli punaisella tussilla kirjoitettu: "Me kaikki 33 olemme kunnossa". 68 päivää kuumassa ja kosteassa kaivoksessa 625 metrin syvyydessä ovat varmasti olleet henkisesti äärimmäisen rankkoja päiviä, mutta ei niin pimeää etteikö sinne ikiaikojen Jumalan rakkaus ja lämpö paistaisi. Yksi kaivosmiehistä, 56-vuotias José Henríquez on nimittäin Iltasanomien mukaan evankelinen saarnaaja, joka on kaivoksessa pitänyt mielialaa korkealla. HS.fi taas kertoo, että hän järjestänyt rukoushetkiä kahdesti päivässä ja tilasi jopa omalta seurakunnaltaan 33 taskukokoista Raamattua. 43-vuotias Samuel Ávalos taas on HS.fi:n mukaan tullut uskoon näiden 68 päivän aikana. On mahtavaa, että miehet pääsevät kaivoksen pimeydestä päivänvaloon, mutta vielä mahtavampaa on, että ainakin yksi heistä on päässyt todellisesta pimeydestä todelliseen valoon! Saatanan lapsesta Jumalan lapseksi!

Pelastusoperaatio kestänee asiantuntijoiden mukaan ainakin torstaihin asti, joten vielä kerkeät muun maailman mukaan jännittämään onnistuuko pelastusoperaatio kaikkien miesten kohdalla. Suoraa lähetystä Chilestä voi seurata ainakin CNN, Reutersin ja Ylen sivuilta.

Jumala kaatoi lumisaavin - minä kaadoin vesilasin

2010-10-12T12:35:00.004+03:00

Tämä päivä ei alkanut hyvin. Todella sikeittein unien jälkeen säikähdin niin paljon iPhonen rummutusta, että kaadoin täyden vesilasillisen lattialle ja yöpöydälle. Päästessäni viimein ulos jo muutenkin myöhässä aikataulusta huomasin, että polkupyöräni on peittynyt valkoiseen, kylmään ja märkään aineeseen. Ei onneksi aivan niin "mahtavasti" kuin taannoin, mutta kuitenkin. Ei siinä muu auttanut kuin alkaa putsailemaan lunta pois. Samalla muistin, että satula kaipaa edelleen kiristystä. Olin laittanut eilen takin taskuun kuusiokoloavaimen, mutta huomasinkin sen olevan liian pieni. No, en jaksanut enää sisältä lähteä hakemaan toista avainta, joten istahdin kohtuullisen vapaasti liikkuvan lestan päälle ja lähdin polkemaan yliopistolle. Koska olin jo muutenkin myöhässä, otin vielä muutamia kuvia matkalla. Tältä siis näyttää täällä Jyväskylässä tänä ensilumen aamupäivänä.

Harmaantunut, ryppyinen ja raihnainen Sauli?

2010-10-05T15:39:00.000+03:00

Tämän päivän lehdet uutisoivat entisen hiihtäjälegendan Mika Myllylän käräjäoikeudenistuntoa. Sen kummemmin ottamatta asiaan kantaa jäin vain pohtimaan Myllylän menneisyyttä ja nykyisyyttä. Kukapa meistä vielä kymmenisen vuotta sitten olisi ajatellut, että eräänä päivänä Naganon olympialaisten kultamitalisti istuisi käräjillä viidestä pahoinpitelystä. Myllylä on elänyt hiihtouransa jälkeen melkoisen vaihtelevaa elämää ja muistelisin hänen jossain vaiheessa olleen uskossakin. Niin hänen kuin monen muunkin ns. suurmiesten elämänvaiheet ovat saaneet minutkin monesti miettimään millainen minä tulen olemaan vanhana. Millaista elämää tulen viettämään? Millaista elämää haluaisin viettää? Mistä haluaisin, että minut muistetaan? Kun lapsenlapseni kysyvät isältään tai äidiltään, että millainen se paappa oli, niin mitä haluaisin, että he vastaisivat? Kaikkeen tuohon on vielä matkaa useita kymmeniä vuosia, mutta näitä kysymyksiä on hyvä aina silloin tällöin miettiä. Nyt on nimittäin paras hetki vaikuttaa vastauksiin.

What is this thing called Christianity?

2010-10-05T15:20:00.002+03:00

Olimme vaimoni kanssa viime syyslomalla reissulla Irlannissa ja totesin maan olevan varsin katolinen. Menimme vaimoni kanssa puhtaasta uteliaisuudesta katoliseen messuun – tyylikkäästi perihelluntailaiseen tapaan myöhässä. Meille annettiin ovella ohjelmalappu, josta pystyi seuraamaan tilaisuuden kulkua. Varsinaista juontajaa ei ollut, kirkkokuoro oli takana ylhäällä laulamassa ja pappi meni hoitamaan oman osuutensa silloin, kun sen aika ohjelman mukaan oli. Tulimme paksujen, kivisten seinien sisälle keskeltä Dublinin vilskettä ja vilinää. Koko päivä oltiin kävelty ja tutustuttu Dubliniin ja nyt illan hämärtyessä menimme messuun, koska se sattui alkamaan juuri kävellessämme kirkon ohitse. Maailma kirkon seinien sisäpuolella oli täysin erilainen kuin ulkopuolella. Kirkko tuntui olevan rauhan paikka. Paikka, jonne saattoi paeta maailman kiireellisyyttä ja viettää hetki täysin rauhassa. Mutta ikävä kyllä, väki kirkon sisällä oli vähäinen ja vanhahko. Niin tuolloin kuin muutenkin vieraillessani eri kirkkokuntien tilaisuuksissa ja tiloissa, olen hämmästellyt sitä mihin on tultu. Kristinusko lähti liikkeelle 12 tavallisesta galilealaisesta ihmisestä. Nyt meillä on viimeisen päälle koristeltuja kirkkoja ja toisaalta niitä, joiden kirkot ovat viimeisen päälle askeettiset. Meillä on paavi, Reinhard Bonnke, David Hall, Billy Graham, Riku Rinne, Klaus Korhonen, C.T. Stud, George Müller, Suzette Hatting, Markku Tuppurainen, Markku Koivisto, Matti Väisänen, Eero Huovinen, jne. Kukin herra tai rouva edustaa omanlaistansa kristillisyyttä ja jokainen poikkaa toisesta ainakin jollain tasolla. Kuka on oikeassa? Vai onko kukaan oikeassa? Vai onko kaikki oikeassa? Ja kuka sen lopulta määrää, kuka on oikeassa? Ja millä perustein? 2000 vuotta sitten Jumala tuli itse maan päälle maksamaan hinnan meidän synneistämme. Tänä päivänä Jumalan tahto on edelleen sama – pelastaa syntisiä ihmisiä. Mutta mihin Jumala oikeastaan haluaa meidät pelastaa? Millaista on elämä, jota uskovan tulisi elää? Miten sen tulisi konkretisoitua valinnoissamme ja elämäntavassamme? What is this thing called Christianity?

Eksoplaneetta ja Jeesus

2010-09-19T19:13:00.003+03:00

Luinpa tuossa HS.fi:stä, että tutkijat ovat löytäneet uuden ns. eksoplaneetan. Planeetta on 176 valovuoden eli 1 672 biljoonan kilometrin eli siis tuhottoman kaukana meistä. Koska planeetta on niin kaukana, sen olemassaoloa ei voida näköhavainnoilla todistaa. Niinpä tutkijat ovat mitanneet ja todistaneet planeetan olemassaolon "kohtalaisen monimutkaisilla kosmisilla laskelmilla". Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, näin on varmaan menetelty jo aiemminkin eksoplaneetoiden kohdalla. Lähinnä jäi mietityttämään kuinka "hataralla" pohjalla loppupeleissä tuollaisten planeettojen todistaminen on. Ja silti kaikki uskovat sen ilman epäilyksen häivää vaikka eivät pystykään sitä itse näkemään. Mutta kun aletaan puhumaan uskon asioista ja Jeesuksen ylösnousemuksesta, niin monien mielipide kääntyy "uskon-vasta-kun-näen" –linjalle. Mikä tekee Jeesuksen ylösnousemuksesta niin paljon vaikeampaa uskoa kuin planeetan olemassaolosta kaukana tuolla jossain? Todisteet loppupeleissä ovat kuitenkin lähestulkoon yhtä varmoja/epävarmoja. Niin tiedemiehet kuin papitkin voivat ja ovat monesti olleetkin väärässä. Mutta silti valitsemme niellä pureksimatta kaiken, mitä laitetaan tieteen-otsikon alle ja oksennamme ulos kaiken, mitä laitetaan usko-otsikon alle. Kuitenkin todisteet useasti puoltavat juuri päinvastaista menettelyä. En suinkaan väitä, että tutkijat olisivat väärässä eikä esim. ko. planeettaa oikeasti olisi olemassa, mutta peräänkuulutan jonkinlaista logiikka meidän omassa ajattelussamme. Jos uskomme jonkin asian olemassaoloon todisteilla X niin miksi emme uskoisi jonkin toisen asian olemassaoloon todisteilla, jotka ovat loppupeleissä yhtä vakuuttavia kuin todiste X?

Internet ei ole luksusta vaan perusoikeus!

2010-09-14T15:58:00.002+03:00

Käytiin hakemassa eilen Elisalta kaapelinetti. Aluksi myyjä yritti tuputtaa meille 10M yhteyttä kahden vuoden sopimuksella siten, että ensimmäisen vuoden maksetaan 10e kuussa ja toisen vuoden 20e kuussa. Meinasin aluksi, ettei me sellaiseen määräaikaiseen sopimukseen lähdetä, koska ei tiedetä missä ja miten asutaan vuoden päästä. Niinpä otimme 1,2M yhteyden, joka maksaa 22e kuussa. Niinpä lähdimme Elisa kaupasta kävelemään autolle ja samalla mietittiin teimmekö oikean ratkaisun. Lopulta totesimme, että vaihdetaan sittenkin siihen tarjoukseen eli 10M. Vaikka muuttaisimme nykyisestä asunnostamme pois vuoden päästä, niin silti tuosta ei tulisi kuin 30e kuussa – 8e enemmän mitä 1,2M:ssa. Ei minusta paha noin nopeasta netistä. Ja jos halutaan jäädä asustelemaan Jyväskylään vielä vuodeksi, niin halvaksihan tuo tulee.
Yhteys oli heti auki, mutta yksi yö kesti ennen kuin modeemi sai oikeat taajuudet skannattua. Nyt siis kaapelinetti pelittää ja voinemme heittää Soneran mokkulalla vesilintua. Tai no, ehkä se jää meille vielä matkakäyttöön. Oikeastaan sen on pakko jäädä meille – siinäkin kun on 24kk sopimus. Mutta eipä tarvitse enää kituutella sillä. Ah, mikä onni ja nautinto!

Pienten alkujen päiviä

2010-08-24T23:53:00.002+03:00

Kävin eilen hakemassa opiskelijakorttiini uuden lukuvuositarran. Olen siis virallisestikin opiskelija jälleen. Tai no, olinhan minä virallisesti opiskelija työkkärin mielestä jo kesän alussa vaikken silti ollutkaan oikeutettu opiskelijaetuihin. Ja olenhan minä ollut opiskelija viimeiset kaksi vuottakin, mutta silloin minulla ei ole ollut opiskeluni osoittavaa opiskelijakorttia. Nyt sellainen kuitenkin löytyy, joten parin vuoden tauon jälkeen virallinen ja "oikea" opiskelu voi taas alkaa parin viikon päästä. Ehkä osittain siitä syystä ja osittain syksyisestä inspiraatiosta päätin herättää vanhan blogini henkiin. Elämä jatkuu ja rullaa omaa armotonta tahtiaan eteenpäin. Kaksi turvallista ja työntäyteistä vuotta Isossa Kirjassa on takana ja edessä ainakin vuoden sapattivapaa Jyväskylässä. Hämmennys, kaipaus, ilo ja haikeus täyttävät sydämeni. Koen kuitenkin eläväni tänään pienten alkujen päiviä. Tänään kaikki on vielä pientä eikä Jumalaa lukuunottamatta kukaan tiedä, mitä tästä tulee.

Kun katson katovalojen loisteessa kuinka syksyinen sade rummuttaa viereistä Siwan kattoa, palaan väkisinkin ajatuksissani jonkin verran takaisin. Niihin hetkiin, jolloin keskellä syksyn harmautta ja ankeutta, keskellä vesisateiden ja tuulien, keskellä lätäköiden ja mädänneiden lehtien jotain luovaa, energistä ja ideaalista heräsi syvällä sisimpäni syövereissä. Ehkä myös silloin elettiin pienten alkujen päiviä, koska lopputulos lienee ollut mitä mahtavin. Mutta niin kuin kaikki suuret valtakunnat ja imperiumit myös tämän oli eräänä päivänä kaaduttava. Niin kuin kaikilla suurilla ja innoittavilla tarinoilla myös tälläkin oli loppunsa. Mutta niin kuin kaikki suuret ideologiat, ajatukset ja aatteet myös tämäkin tuli takaisin. Niin kuin kaikilla suurilla ja innoittavilla tarinoilla myös tällä on jatko-osansa. Uusilla kuosilla, uudella siviilisäädyllä sekä uusilla ja yhtä huonoilla jutuilla Pikku sankarimme on palannut.

I'm still alive!!

2008-10-03T23:13:00.003+03:00

Hmm, ehkä pikkuusen aikaa kulunut edellisestä viestistäni. Nöyrimmät anteeksipyyntöni, lupaan tehdä parannuksen. Kirjoitan siis seuraavan kerran vasta ensi vuonna... :D

Keniasta on selviydytty ja Keuruullakin tullut oltua jo parisen kuukautta. Että silleen.

Jambo!

2008-08-11T09:42:00.001+03:00

Terveisia Keniasta koko poppoolta. On ollut hieno reissu ja mahtavuus senkun jatkuu viela taman viikon. Aurinkoistakin on ollut, mutta myos pilvista. Lamminta on piisannut ja hienoo on ollut.

Kenya, here we come!

2008-07-30T21:21:00.002+03:00

Enää pari tuntia lähtöön. Odotettavissa tuleville päiville: ripulipaskaa, kuumaa, kosteaa, mustia ihmisiä (ja vähän valkoisiakin), tunnelmaa, hienoutta, mahtavuutta, kiitollisuutta, Jumalan läheisyyttä, eläimiä, apinoita, Nairobia, Masai Maraa, Nakurua, Mombasaa. Lyhyesti sanottuna 17 päivän reissu Keniaan! :D

Yes, it's true!

2008-07-24T21:07:00.002+03:00

Syksyllä en suuntaakaan Jyväskylään vaan jään parikymmentä kilometriä lännemmäksi Keuruulle. Ison Kirjan raamattuopistoon nimittäin. Suuntaan sinne heti Kenian reissun jälkeen ja jo silloinkin olen viikon myöhässä :P
Niin tosiaan ensi viikolla tähän aikaan taidetaan jo haistella Nairobin ilmaa. Sen kunniaksi yksi kuva Nairobista.

Qlumisia

2008-05-25T15:16:00.003+03:00

Pari viikkoa kesälomaa takana ja pari viikkoa myös kesätöitä takana. Raksalla ei ole paljoa sen ihmeempää tapahtunut. Meininki pitkälti jatkuu siitä, mihin viime kesästä jäätiin. Seinäjoen ammattikoululla olen edelleen, tosin vuoden aikana remontti on siirtynyt seuraavaan rakennukseen. Viime viikko meni lähinnä jääkiekon MM-kisoja vahdatessa ja tämä viikko meni sitten varmaan pitkälti niistä toipuessa. Olin eilen Teran keikalla Seinäjoella ja oli jälleen mahtava huomata kuinka monipuolinen Jumala onkaan. Häntä voi ylistää niin monella tavalla niin monessa paikassa. Rock konsertissa kädet ylhäällä ja ääni käheänä Jumalan puoleen huutaminen on Jumalalle yhtä arvokasta kuin nuortenilloissa ylistysmusiikin tahtiin ylistäminen. Tai sunnuntain päivätilaisuuksissa rauhallisempien veisujen tahdissa. Se kaikki on Jumalalle yhtä arvokasta, koska Jumala katsoo ennen kaikkea sydämen asennetta.

MM-jääkiekko, Kanada 2008

2008-05-08T12:31:00.003+03:00

Kyllä täytyy sanoa, että varsin erikoinen turnaus niillä on tuolla rapakon takana meneillään. Vaikkei siellä nyt ihan jääkarhuja pelaa, niin siitä huolimatta varsin erikoinen turnaus. Ruotsi hävisi Sveitsille, Suomi takkuili Norjan kanssa ja Saksa voitti Slovakian. Ehkä se sitten kertoo siitä, että tasoerot ovat vuosien varrella kaventuneet huomattavasti. Tai sitten ns. huippumailla on vain meneillään huono vuosi. Joka tapauksessa veikkaan maailmanmestariksi jotain seuraavista: Kanada, USA, Tsekki tai Venäjä. Ja ihan vain pelkästään sen takia, että ko. maat eivät ole kompuroineet alkusarjassa.

Pieni mies, piskuisessa kylässä, piskuisen joen varrella

2008-05-04T17:54:00.002+03:00

Outo tunne. Yleensä olen tähän aikaan autossani matkalla Jyväskylään, mutta enpä ole enää. Keskiviikkona nimittäin tulin loppujenkin tavaroitteni kanssa yli Keski-Suomen aarniometsien. Oma huoneeni on edelleen aikalailla pommin jäljiltä, koska eipä sitä vappuna mitään juuri kerinnyt järjestelemään. Tiistaina palaan kuitenkin vielä Jyväsjärven maisemiin. Käyn tekemässä Oliokeskeisten tietojärjestelmien kehittämisen tentin ja sitten varmaan jonkin verran ainakin teemme JSP-kurssin harjoitustyötä. Mutta muuten opiskelut ja Jyväskylä-päivät ovat tältä osin lusittuna. Työt alkaa viikon päästä ja siinä sitten se kesä meneekin. Elokuussa matkustellaan Keniaan hakemaan ripulia, mutta muuten Herra yksin tietää varmana mitä tulen syksyllä tekemään. Jonkinlaista ajatusta Raamattuopistolle menosta on ja jos pitäisi veikata niin sanoisin kertoimien olevan tällä hetkellä sen puolesta, että menen Isoon Kirjaan. Mutta katsotaan, katsotaan.

Viimeisiä päiviä viedään

2008-04-29T20:06:00.003+03:00

Huomenna siis otan viimeiset kamani joukkoon ja suuntaan Peräseinäjoelle kesän viettoon. Ensi viikko on jonkinlainen etäopiskeluviikko, koska kämppä lähtee alta huomenna enkä siksi voi opiskella enää Jyväskylässä. Soitin eilen raksalle ja varmistin sen, että tulen sinne kesäksi töihin. Toinenkin mahdollinen vaihtoehto minulla olisi ollut, mutta sieltä olisi tullut tieto vasta ensi viikolla. Ja kyllä minä muutenkin koen, että vielä tänäkin kesänä paikkani on olla Peräseinäjoella ja kulkea Seinäjoella töissä. Ja kyllä täytyy sanoa, että ihan mielelläni lähdenkin Jyväskylästä pois. Mukava saada vähän vaihtelua maisemiin ja toisaalta mukava ettei enää tarvitse joka viikonloppu ravata tuota Jyväskylä-Peräseinäjoki väliä.

Kävin taas piikitettävänä

2008-04-22T18:21:00.002+03:00

Tällä kertaa laitettiin lavantautirokote. Nyt sitten pitäisi olla kaikki rokotteet pistettynä ja matkan hypettäminen voi siis jatkua.

Rokotuksia

2008-04-08T20:28:00.002+03:00

Kävin tänään taas piikitettävänä. Ensimmäinen tehoste hebatiitti a:sta ja b:sta laitettiin tänään, samoin keltakuume. Vielä pitäisi lavantauti käydä piikitettävänä ja sitten rokotusten pitäisi olla kunnossa. Sitten voi keskittyä hehkuttamaan reissua ja siinä sivussa sitten tienaamaan tarvittavat matkarahat.

Kävin tänään hakemassa kännykkäni huollosta. Ei siinä mitään muuta vikaa ollut kuin, että näyttö oli naarmuilla. Olivat vaihtaneet näytön ja mikä parasta, meni takuun piikkiin!

Sähkötöntä talonvaltausta ja muuta keväthulluutta

2008-04-03T17:17:00.005+03:00

Eilen oli erikoinen päivä täällä Jyväskylässä. Ensinnäkin jotkut henkilöt lähtivät valtaamaan taloa, koska ajattelivat ettei yliopiston ja ylioppilaskunnan tarjoamat kymmenet eri rakennukset riitä vaan tarvitaan lisää tilaa. Mutteivät onnettomat pystyneet edes ylittämään kansallista uutiskynnystä. Hesari on ainoa, joka talonvaltaajista jotain höpisee. Yle, MTV3, Iltalehti ja Iltasanomat höpisevät vain Kanervasta, Parisista, Kanervasta, kerjäläisistä ja Kanervasta.

Toinen paljon merkittävämpi tapaus oli se, että puoli Jyväskylää oli ilman sähköä parisen tuntia. Ensimmäinen kerta jyväskyläläisenä, kun joudun kyhjöttämään kämpässäni ilman sähköä. Täytyy kyllä sanoa, että aluksi sitä oli hivenen hämillään. Tähän mennessä sähköt on pysynyt vaikka on ollut kaikenlaisia syys- ja kevätmyrskyjä, mutta nyt kun aurinko paistoi ja oli lämmintä, niin verkot kaatuu. Outoa ja outoa oli kun ei oikein voinut tehdäkään mitään. Tietokoneet ja netit ovat aika hiljaisia kavereita ilman sähköä...

Se on tämä kevät, mikä saa aina ihmiset ja sähköverkot hulluksi. Toiset tykkää mennä kihloihin, toiset tykkää vallata taloja, toiset tykkää kaatuilla ja toiset tykkää sairastella kevään ensipäivät pois vaivoista.

Aprillipiloja It-maailmassa

2008-04-02T11:13:00.004+03:00

Kyllä sitä nörtitkin keksii aprillipiloja. Itse tykkäsin tuosta Gmailin ominaisuudesta, jolla voi lähettää sähköpostia menneisyyteen. Mutta paras on kyllä tuo Googlen perustajien video, jossa he esittelevät Googlen ja Virglen uutta yhteistyötä, matkaa Marsiin. He pyytävät siinä käyttäjiä lähettämään Youtubeen 30s videon siitä, miksi heidät pitäisi ottaa mukaan tuolla matkalle. Larry Pagella on selvästi suuria vaikeuksia pitää naama peruslukemilla. Ihmiset ovat lähetelleet omia vastausvideoita Youtubeen, en tiedä ovatko he olleet ihan tosissaan vaiko ihan vain huvin vuoksi. Mutta muutamia helmiä sieltä kyllä löytyy :-D

Aprillia, aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle!

2008-04-01T22:46:00.002+03:00

Kävin äsken viemässä tämän lukuvuoden juomapullot kauppaan, mitä yhdessä kämppiksen kanssa ollaan kerätty. Vähän vajaa parikymppiä panteista tuli, jotta ihan hyvin. Plus huomasin tänään kaupassa, että kokislitra maksaa vähemmän kuin maitolitra. Pelottavaa ja innostavaa yhtäaikaa...

Muuten täällä Keski-Suomessa eletään hivenen sairastellen. Sain nimittäin viikonloppuna kurkun kipeäksi ja sitten on eilen ja tänään iskenyt päälle oikein kunnon räkätauti. Mutta mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä. Irtisanoin muuten kämppäni viime viikolla. Joten viimeistä opiskelukuukautta viedään tältä lukuvuodelta. Kesästä en vielä tarkkaan tiedä, mutta vaihtoehdot taitaa tällä hetkellä olla, että menen joko raksalla tai Metsolle. Kesä kulunee siten joko pelkästään Peräseinäjoella tai sitten sekä Pjoella että Jyväskylässä. Katsotaan minne Herra johdattaa.

Huom! Kaikki yllä oleva on totta, mutta se aprillipila tuli jo aiemmin. Vaikea varmaan arvata, mikä se oli ;-)

april fool Naimisiin, naimisiin!!!!! april fool

2008-04-01T18:21:00.007+03:00

***********april fool start***********

Heh, tämä voi tulla Pjokisille hivenen yllätyksenä, mutta olen seurustellut jo viimeiset puoli vuotta ja tänään menimme kihloihin. Kihlattuni on kotoisin Imatralta ja häät pidetään siellä. Tervetuloa juhlimaan siis yhtä elämäni merkittävintä päivää la 03.08.2008 klo. 13:00 Imatran kirkolle (Tainionkoskentie 80).
Huom! Kutsu koskee vain niitä, jotka saavat erillisen kutsun postitse ;-D

***********april fool end***********

Ihmisten typeryys, osa1

2008-03-26T13:27:00.001+02:00

Ei kannata aina uskoa kaikkea mitä netissä liikkuu. Vai mitä mieltä olette tästä. Kyllä ihmiset sitten joskus osaavat olla idiootteja.

kesätöistä

2008-03-19T15:56:00.002+02:00

Tänään oli diskreettien rakenteen toinen välikoe. Meni ihan hyvin, vaikka virheitäkin varmasti tuli. Mutta koska ensimmäinen välikoe meni niin hyvin ja demopisteitäkin on mukavasti taustalla, niin kyllä tästä kurssista pitäisi ihan hyvällä arvosanalla läpäistä.

Niin, kesäloma tosiaan häämöttää jo puolentoista kuukauden päästä eikä vielä ole hajuakaan mitä sitä kesätöiksi pääsee tekemään. Hakemuksia olen lähetellyt joka paikkaan, tänään taas pari lisää. Tosin hakemuksien kanssa on monesti niin, että ne ovat aikalailla tyhjän kanssa, koska hakijoita on niin paljon. Metsolle olen soitellutkin oikein, mutta kun viimeksi soitin, niin ne olivat juuri aloittamassa hakijoiden purkamista ja pyysivät soittamaan parin viikon päästä uudestaan. Mutta hakupaperit ovat menossa Prismassa, Lidlissä, Keskisellä ja ties missä muualla. Kesätöitä olisi pakko saada, jotta pääsisi Keniaan. Ei muuten niin väliä, mutta tarvitsen ne reissurahat. Raksallakin saattaa olla hiljaisempaa tänä kesänä, joten en tiedä....

I bless the rains down in Kenya

2008-03-11T18:45:00.004+02:00

Kävin tuossa viime viikolla ottamassa ensimmäisen rokotteen tulevaa Kenian reissua varten ja lisää seuraa ensi kuun alussa. Nämä rokotukset jotenkin on konkretisoinut matkaan, että oikeasti Keniaan ollaan kovaa menossa. Vielä kun tästä pääsisi kesätöihin, niin tietäisi millä rahalla sinne aikoo päästä. Mutta odotan kyllä mielenkiinnolla elokuuta ja erityisesti reissun tarjoamaa hengellistä antia. Jumala on hyvä täällä Suomessakin, mutta joskus tuntuu, että pitää lähteä Keniaan asti, että tuon yksinkertaisen totuuden tajuaisi.

qlumisia

2008-03-04T19:45:00.002+02:00

Heh, olen edelleen elossa vaikka edellisestä postauksestani onkin kulunut jo melkein kuukausi. Kiirusta on kuitenkin pitänyt, enkä siksi ole hirveästi kerinnyt toimittelemaan täällä. En oikein edes muista mitä kaikkea edellisen kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut, mutta päällimmäisenä on muistot nuortenleiriltä, joka pidettiin tällä kertaa tuttuakin tutummassa Kesäkodin maisemissa. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Jumala oli läsnä joka tilanteessa ja sai aikaan mahtavan leirin. Siitä kiitos Hänelle!
Hiihtolomaa ei minulla varsinaisesti ollut, mutta leirin takia pidin pari päivää omaalomaa opiskeluista. Loppu viikko menikin sitten toipuessa leiristä ja koittaen takerrellen palata takaisin koodien ja muiden IT-juttujen maailmaan. Luulin leirin jälkeen kiireen helpottavan, mutta ilmeisesti olin väärässä. Kiirusta on edelleen, pitkälti johtuen omista valinnoistani opiskelun suhteen. Mutta minkäs teet, kun niin moni asia kiinnostaa?

Jag är en fadder vai onko se jag är fadder?

2008-02-12T23:55:00.000+02:00

Kauhian tähären! Olen ihan unohtanut mainita täällä blogin puolella, että minusta tuli epävirallinen kummi sunnuntaina. Virallinen kun en voi olla, koska en kuulu kirkkoon. Sain kuitenkin tuollaisen kummikirjeen, harmi vaan, että se on ruotsiksi. Nooh, taidanpa suomentaa sen ja laittaa nekin tunnit itseopiskelu tunneiksi tuossa kemmaruotsissa.

Opiskelua

2008-02-11T22:36:00.000+02:00

Jihuu! Tietoverkkojen uusintatentti meni läpi. Muuten tästä on taas tulossa melko kiirus viikko. Keskiviikkona on välikoe, torstaiksi pitäisi palauttaa ruotsin aine ja perjantaina olisi vielä yksi tentti, mikä tosin voi jäädä vähemmälle luvulle. Nyt on niin paljon muuta tärkeämpää tekemistä ja onhan sitä aina uusintatenttejä sitten.

Opel-uutisia, vol4

2008-02-09T16:43:00.000+02:00

Huomasin viime sunnuntaina, että Corsasta on toinen lyhkäsistä sekä myös molemmat parkit pimeänä. Noh, tänään vaihdettiin uudet lamput, luulisi taas näkevän näin syksyn pimeillä keleilläkin.

Opel uutisia, vol3

2008-02-02T21:42:00.000+02:00

Sain tänään viimein vajaa vuoden mittaisen projektini loppuu. Sain nimittäin viimeinkin käytyä teettämässä toisen avain autooni. Oli melko kallista puuhaa(75e), mutta myös aika mielenkiintoista. Piti oikein autossa asti käydä jotain koodaamassa, että saatiin ajonestojärjestelmään toinenkin avain. Hassua, en ole ikinä edes tullut ajatelleeksi, että minunkin autossani olisi joku tietokone, mutta niin vain siinä on. Se tarkistaa, että avain, joka on syötetty virtalukkoon on oikea. Ellei ole, niin sitten katkaistaan polttoainesyöte. Olemme opetelleet javaa koulussa. Onkohan tuokin tehty javalla? Tuskin...

Sick and tired

2008-01-30T15:49:00.000+02:00

Sairastuin ilkeään vatsatautiin maanantaina, kun heräsin viideltä aamulla oksentamaan. Se päivä sitten menikin hämärän rajamailla oksennellessa ja nukkuessa. En olisi uskonut siihen, mutta niin vain sitä tuli lähestulkoon vuorokauden nukuttua putkeen. Veljen vaimo antoi näppärän vinkin ja teellähän se vatsa siitä sitten rauhottui. Tänään olin jo tunnin yliopistollakin ja huomenna ajattelin palata sinne ihan koko päiväksi.

Sen verran tauti kuitenkin muutti suunnitelmiani, että solu ei alkanutkaan vielä tällä viikolla sekä viikonlopun reissuni Kuusamoon peruuntui. Olisin varmasti siinä kunnossa, että voisin joten kuten matkustaa, mutta turha sinne on vajaakuntoisena lähteä - saa ittensä uudestaan vaan kipeäksi.

Solusta ja vähän linux-hypetystä

2008-01-27T17:26:00.000+02:00

Olin eilen Jyväskylän Helluntaiseurakunnan järjestämässä über-tapaamisessa, mikä oli tarkoitettu seurakunnan lapsi- sekä nuortentyön vastuunkantajille. Oli kyllä hieno päivä, vaikken vielä varsinaisesti olekaan mikään vastuunkantaja, mutta huomisen jälkeen olen. Nimittäin huomenna on ensimmäinen oman solun kokoontuminen. Tervetuloa vaan ne harvat, jotka ovat kutsun saaneet.

Teinpä muuten tuossa viime viikolla havainnon, että suurin osa ongelmista, mitä minulla on Ubuntun kanssa tullut vastaan, on johtunut mitä todennäköisemmin siitä, että minulla on käytössä 64-bittininen versio eikä se normaali 32-bittinen. En tiedä johtuiko langattoman verkon epäluotettavuuskin tästä asiasta, mutta monissa muissa asioissa juuri tuo bittisyys on vaikeuttanut elämää. Muuten Ubuntu on toiminut loistavasti, enkä ikimaailmassa enää palaisi takaisin Wintoosaan. Itseasiassa minua hivenen hävettää, että on tullut maksettu aivan turhaa rahaa Micro$oftille. Voi, kun olisi tullut aikaisemmin järkiinsä, niin olisi säästynyt nekin rahat. Ja, jotta Linux hypetykseni olisi täydellinen, niin katsokaahan nämä mainokset:
Mainos 1
Mainos 2
Mainos 3

if (tentti == ok) ostaHousut(40e);

2008-01-25T17:15:00.000+02:00

Tentti oli ja tuntui menneenkin ihan hyvin. Ei nyt mitään viitosta ole tulossa, mutta läpi pitäisi päästä.
Jatkoin taas kulutusjuhlaa. Kävin Cittarissa ja huomasin, että siellä myytiin melkein samanlaisia housuja, mitä olen jo pitkään etsinyt. Eli sellaisia maastokuvioisia, reisitaskullisia housuja, jotka olivat kovassa muodissa joskus vuonna miekka ja kivi, kun talloin Peräseinäjoen synkän yläasteen vielä synkempiä käytäviä. Nämä housut eivät ole aivan samanlaisia vaan niissä on maastokuvion päälle sellainen kiva tiheä ruudutus. Mikä sopii minulle, koska kieltämättä ne "tavalliset" maastokuvioiset housut olisivat olleet...no, liian teinimäiset. Vaikka housut olivatkin melko kalliit, niin eiköhän ne hintansa hauku, jos innostun pitämään niitä yhtä ahkerasti, mitä olen nykyisiä farkkujani pitänyt.

clothesPrice.equals(vaateHinta)

2008-01-24T18:16:00.000+02:00

Alkuvuodesta rapakon toiselta puolelta tilaamani vaatteet + muut releet tulivat tänään. Toisin, kuin aiemmin tilaamani P.O.D:n paita, nämä piti käydä hakemassa Jyväskylän tullista. Ja toisin kuin P.O.D:n paidasta, näistä piti maksaa vielä tullaus plus ALV. Yhteensä oli noin kuusikymppiä. Aika paljon, mutta kun suhteuttaa tuotteisiin, joita oli peräti kymmenen, niin ei se tule tuotetta kohden kuin 5,60 euroa lisää. Mikä vie tuotteiden hinnan samoihin, mitä se olisi ollut, jos ne olisi ostanut Suomesta (joissakin halvemmaksikin). Ainut vaan, ettei niitä myydä Suomessa.

Anyway, Nashvillestä seilasi yksi huppari, muutama t-paita, pari levyä (MXPX sekä Relient K), pipo sekä tietenkin Underoath laukku, jota alan käyttämään koululaukkuna. Jeps, palaan tietoverkkojen pariin, josta on uusintatentti huomenna...

Opinnoista

2008-01-15T20:01:00.000+02:00

Heh, osa teistä jo tietenkin kerkesi edellisen postauksen jälkeen luulemaan, että olen taas kerran vaihtanut alaa. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan ihan perinteisestä koulujen alkamisesta joululoman jälkeen. Viime viikko oli vielä sellainen puolijauhoinen, mutta tästä viikosta eteenpäin paahdetaankin aikalailla täysillä. Käynnissä on tällä hetkellä kolme kurssia, huomenna alkaa neljäs ja ensi viikolla viides kurssi. Tällä hetkellä ohjelmassa on Ohjelmointi 2, Diskreetit rakenteet sekä Academic reading, eli englannin kurssi. Huomenna alkaa Viestintä organisaatioissa kurssi ja ensi viikolla Elektronisen liiketoiminnan juridiikka. Sellaisella lukujärjestyksellä mennään ainakin pari viikkoa eteenpäin. Ja ei tietenkään pidä unohtaa ihanaa Tietoverkkojen uusintatenttiä ensi viikon perjantaina.

Uusi vuosi, uudet lelut, uudet vaatteet, uusi järjestys, uusi viestintä sekä uusi kasvo

2008-01-08T18:41:00.001+02:00

Laitoin juuri kännykkäliittymän vaihtoon. Pitkän ja uskollisen Elisalla olon jälkeen vaihdoin takaisin Soneralle. Vähän puhe- ja tekstaripaketteja ja nykyisillä viestityksilläni sekä puheluillani tulee peräti euron halvemmaksi kuin Elisa. Ja tuskin viestintäni tästä ainakaan tulee vähenemään. Euro ei tietysti paljoa ole, mutta nyt vain tuntuu siltä, että on aika vaihtaa liittymää.

Tänään tuli viesti, että MacBook lähetettiin tulemaan jostain mistä lienee (tod.näk. Hollannista). Mahdollinen saapumisaika alkuviikosta. Lisäksi tilasin rapakon takaa Zambooiestä laukun sekä muutamia bändipaitoja, jotka tulevat kuukauden sisällä.

Jotta vuosi olisi uutuutta hohkaava, muutin myös kämppäni järjestystä peräti yhden vaatekaapin verran. Siirsin sen huoneen ovelta parvekkeen ovelle. Kuka nyt talvella haluaisi käydä parvekkeella?

Ja kaiken uutuuden ja muutoksen päälle vielä, menin muuttamaan blogini kasvokuvaa. En tiedä onko parempi, mutta parta ja lasit ovat ainakin muuttuneet edellisestä kuvasta. Myös opintoni ovat alkaneet uudestaan, mutta niistä ja tulevista kursseista joskus toiste lisää.

Tervetuloa vuoteen 2008

2008-01-05T21:40:00.000+02:00

Niin sitä vuosi taas vaihtui, tällä kertaa Ylläksen pakkasissa. Hienot olivat ilotulitukset ja vuoden 2007 viimeinen viikko oli hieno. Tiistaina tultiin Ylläkseltä ja olen ollut loppuviikon töissä. Uusi vuosi tuo tullessaan uudet haasteet monelle lukijalle kuin myös allekirjoittaneelle. Ehkä kaikkein jännittävin, pelottavin ja mielenkiintoisin haaste on lähiviikkoina alkava solu, jota lähden vetämään. Puolessa välissä vuotta minusta tulee tuplasetä sekä reilun kuukauden sisällä myöskin epävirallinen kummi. Eikä tietenkään pidä unohtaa nykyistä yksinkertaista setyyttäni tai tätä Pjoen helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijän vakanssia, jotka molemmat jatkuvat tänä vuonna täydellä painollaan.

Mutta vaikken enää historiaa opiskelekaan, niin sen verran historoitsijaa minussa on aina, että ajattelen ettei tulevaisuutta voi olla ellei ole tietoinen menneisyydestä. Siksipä ennen kuin vuosi 2008 polkaistaan täysillä käyntiin lienee hyvä kerrata mitä sitä oikein tapahtui vuonna 2007. Tässä on yksi versio.

Opel uutisia

2008-01-05T21:31:00.000+02:00

Autoni oli loppuvuodesta pitkän aikaa seisokissa ja oli tyhjännyt akkunsa. Vuoden alussa isä meinasi käydä tankkaamassa vielä halpaa dieseliä, mutta totesikin, että akku oli tyhjä. Sitä ladattiin ja käytiin tankkaamassa ja ladattiin lisää. Seuraavana päivänä menin töihin Seinäjoelle. Auto käynnistyi aamulla ensimmäisellä ja pääsin Seinäjoelle asti, mutta yrittäessäni siirtää sitä parempaan parkkipaikkaan niin sepä ei enää käynnistynytkään. Latasimme akkua puoli päivää vain todetaksemme, ettei mitään ollut tapahtunut - laturi kun oli rikki. Otin seuraavana päivänä toisen laturin joukkoon ja latasin taas yli puoli päivää ilman näkyvää hyötyä - tällä kertaa akku oli rikki.
Muistelin, että akku ei olisi ollut kovinkaan vanha, mutta nyt, kun selailin papereitani niin huomasin, että papereiden mukaan se olisi viisi vuotta vanha. Joten kaippa se sitten oli sen aika mennä rikki.

Setä

2007-12-18T21:17:00.000+02:00

Minusta tuli tänään aamulla pienen tyttö vauvan setä. Huomenna menemme katsomaan vauvaa, äitiä ja isää, jotka kaikki voivat hyvin.

Tenteistä vähän vielä lisää

2007-12-16T20:34:00.000+02:00

"Viimeisen illan tenttivalmistautuminen.. Hyvä :) olette oppineet tavoille!" kirjotti ohjelmoinnin luennoitsija sähköpostilistalle torstaina. Näin jälkikäteen sanottuna voi olla, että tietoverkot olisi menneet paremmin, jos olisin aloittanut tietoverkkojen lukemisen jo aiemmin. Mutta niin kauan olen ollut jo yliopiston ihmeellisessä maailmassa, että myös pahoja tapoja on tarttunut matkaan. Näihin kuuluu mm. akateeminen vartti sekä nämä surullisen kuuluisat viimeisen illan tenttivalmistautumiset.

Oli eilen Pjoen nuorten pikkujoulut ja täytyy sanoa, että oli mahtavat pikkujoulut. Tänään nukuttiin kahteen ja huomenna töihin. Että sellaista tänään....

Tenteistä

2007-12-14T16:54:00.000+02:00

Puuh, tentit oli ja meni. Ohjelmoinnin tentti meni ihan hyvin vaikka olikin vaikeampi kuin oletin. Tietoverkot taas....no, sanotaan, että toivoa on läpipääsystä. Ja Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato, kun....krhm. No, varmaan muistattekin loput.

01110011 01100001 01110101 01101100 01101001

2007-12-13T09:42:00.000+02:00

Parin viikon Ubuntu-lomani aikana MySpace otti ja muuttui suomenkieliseksi. Aika mieltä ylentävää saada sähköpostia, joissa "henkilö x haluaisi ystäväkseni". "Haluaisi ystäväkseni". Pah, sanon minä. Saahan sitä aina haluta...

Huomenna on vuoden viimeiset kaksi tenttiä: ohjelmoinnista ja tietoverkoista. Ohjelmointi pitäisi olla helpompi, tietoverkot tulee tuottamaan tuskaa. Kävi tenteissä miten kävi, lauantaina suuntaan kulkuni kohti Pohojanmaata enkä palaa Jyväskylään enää koskaan...tänä vuonna. Ensi viikolla menen töihin raksalle tienaamaan lisää rahaa Macbook rahastooni.

Ugh, pikku sankarimme on puhunut.

MySpace suomeksi

2007-12-11T20:13:00.000+02:00

MySpace siirtyi tuossa pari viikkoa sitten Suomi aikaan. Eli tekstit ja muutenkin koko käyttöliittymä suomennettiin. Sinänsä hassua saada sähköpostiin nyt viestejä, että herra X haluaisi olla ystäväsi. "...haluaisi olla ystäväsi." Pah, kyllähän sitä aina haluta saa

Saulin uusi vai vanha versio?

2007-12-10T16:03:00.000+02:00

Tuli tuossa pari viikkoa sitten vastaan viime tammikuun Kunnalissanoma, jossa oli juttua noista Pjoen kristilliset nuoret sivustosta. Oli jotenkin epätodelinen tunne lukea ja katsoa sitä, eikä se johtunut nykyisestä parrastani tai uusista laseistani vaan jostain ihan muusta. Toisinaan minun on vaikea tunnistaa itseäni kevään päiväkirja merkinnöistäni. Kun ajattelen menneitä tapahtumia, ajattelen, että olinko minä oikeasti mukana tuolla ja tuolla tekemässä tätä ja tätä. Kulunut vuosi on ollut täynnä tapahtumia sekä iloisia että surullisia. Ehkä niitä tapahtumia ei ole ollut oikeasti normaalia enempää, mutta koska olen elänyt ne tapahtumat hyvinkin täysillä, niin siksi vuosi vaikuttaa pitkältä. Ja osittain tuosta täysillä elämisestä johtuen huomaan, etten monesti tunnista enää itseäni vajaan vuoden vanhasta jutusta tai vanhoista päiväkirjamerkinnöistäni.

Kulunut vuosi on muuttanut itseäni hyvinkin paljon, mutta niin ovat monet edellisetkin vuodet ja niin varmasti tulevat muuttamaan monet tulevatkin vuodet. Kotona on jääkaappimagneetti, jossa lukee: "Elämä on matka, ei päämäärä". Totta, elämä on matka muutoksesta toiseen emmekä me koskaan tunnu olevan valmiita. Ehkei meidän tarvitsekaan...ehkä meidän pitäisikin vain tyytyä siihen, mihin Saarnaajakin aikoinaansa tyytyi: "pelkää Herraa, pidä Hänen käskynsä ja nauti elämästäsi kaikkina turhina elinpäivinäsi."

Pingviini -maailmaan vol.2

2007-12-09T23:32:00.000+02:00

Älkää pelätkö, pikku sankarimme on edelleen hengissä vaikkei uutta kirjoitusta olekaan hetkeen tullut. Niin kuin ehkä muistattekin reilu vuosi sitten tutustuin ensimmäisen kerran pingviini-maailmaan ja nyt jatkoin tuota tutustumista. Nimittäin kuukausi takaperin innostuin asentamaan Ubuntun SnowQueeniin ja pari viikkoa sitten innostuin säätämään Ubuntua käyttökuntoon ja siihen se aika sitten pitkälti on mennytkin. Suurimman ongelman aiheutti langaton, mutta senkin sain pari päivää sitten toimimaan. Nyt Ubuntu toimii niin hyvin, että käytän päivittäin sitä enkä enää Vistaa.
Windowsin puolella eniten rupesi ärsyttämään Vistan lisääntynyt kankeus. Ubuntu käynnistyy varmaan pari minuuttia nopeammin ja käyttökään ei enää ole niin tökkivää. Lisäksi TV pätki Vistan puolella niin ettei sitä voinut edes katsoa ja Ubuntun puolella TV toimi heittämällä oikein.

Stryper ja muuta juttua menneestä viikonlopusta

2007-11-19T18:12:00.000+02:00

Stryper veti hienon keikan lauantaina ja vaikka suurin osa yleisöstä kuulosti aika laimealta niin itse ainakin huusin ääneni käheäksi keikan aikana. Tai siis "lauloin", mutta huutamiseksi se meni, kun ei laulaa osaa :) Tunnelmia viikonlopusta voi käydä katselemassa ja kuuntelemassa vaikka YouTubessa, jonne minäkin jo yhden videon kerkesin postaamaan. Tällä kertaa nimimerkillä Ratsala7. Kuvia ilmestynee galleriaan joskus.

Mutta jälleen kerran oli mahtavaa kokea se, että Jumalaa todella voi ylistää niin monella eri tavalla. Ja oli mahtavaa kuulla kuinka Stryperin pojat malttoivat korottaa Jeesusta. Maailman parasta sanomaa maailman parhaalla musiikilla!! Muutenkin oli mielettömän mahtava viikonloppu, vaikka lauantaina oltiinkin suurimman osan aikaa päivästä Pjoella hautajaisissa. Elämää, sitä viikonloppu todella oli. Olen mielettömän kiitollinen Jumalalle, että viime viikonloppuna sain itkeä itkevien kanssa sekä iloita iloitsevien kanssa.

Nettiyhteisöjen tietoturvariskistä

2007-11-07T08:52:00.000+02:00

Nyt on paljon ollut juttua viime aikoina Facebookista ja sitä hyväkseen käyttävistä identiteettivarkaista. Tänä aamuna silmille hyppäsi MTV3:n uutinen. Ihan hyvä, että asiasta puhutaan, mutta silti minua on jäänyt ihmetyttämään miksi juuri Facebookin kohdalla on noussut niin suuri älämöly. Onhan näitä nettiyhteisöjä ollut jo pidemmän aikaa. On MySpacet, IRC-Galleriat, Kuvakkeet, yms. Ehkä Facebookin esillä olon syy on siinä, että se on monien aikuisten tai nuorien aikuisten suosiossa, joille tietoturvariski voi aiheuttaa suuriakin haittoja. Mutta edelleenkin se sama wanha viisaus pätee: suurin tietoturvariski on ihminen itse. Jos on niin tyhmä, että hyväksyy ystäväkseen täysin tuntemattomatkin ihmiset, niin kärsiköön seuraukset nahoissaan minun puolesta. Joku maalaisjärki ihmisillä pitäisi olla vaikka elätäänkin digiaikaa.

I bless the rains down in Africa

2007-11-02T11:03:00.000+02:00

Pari viikkoa sitten Peräseinäjoelle kävi Kenialainen saarnaaja vierailemassa ja tuo vierailu poiki kutsun Kenian helluntaikonferenssiin ensi elokuussa. Lähinnä sinne musiikkivoimat kutsuttiin, mutta onneksi tällaiset turhemmatkin ukot pääsee siinä samalla mukaan. Mitä enemmän olen ajatellut reissua sitä innostuneemmaksi olen tullut. Ensinnäkin jo pelkästään se, että pääsee Afrikkaan, on jo jotain niin paljon. Mutta sitten, kun vielä pääsee afrikkalaisten konferenssiin kokemaan sen menon ja meiningin, mitä se parhaimmillaan voi olla, kun palvomme elävää Jumalaa. Se on jotain niin mieletöntä, että vaikka reissu maksaakin paljon, niin mitä sitten. Ja vaikka olisin ruikkutaudissa koko loppureissun, mutta kunhan vain saisi olla terveenä tuon konferenssin ajan, niin ei muulla niin väliä.

You will expire...

2007-10-31T11:04:00.000+02:00

59 vuotta, 1 päivä, 0 tuntia, 48 minuuttia ja 50 sekun..eiku 40 sekuntia minulla on elinaikaa jäljellä. Näin ainakin mikäli LifeClock sovellukseen on uskomista. Vielä pari vuotta sitten maaliskuussa minun sanottiin kuolevan 24. kesäkuuta 2058 ja nyt minun sanotaan kuolevan 2. marraskuuta 2066
puolelta päivin. Ei paha, yhdeksän vuotta lisää elinaikaa :)

EDIT: on nämä pari vuotta näköjään jotain vaikuttaneet. Tein uudestaan Hesarin Deadline testin ja nyt elänkin 12% tod.näk. yli 74-vuotiaaksi, mutta silti tulen kuolemaan 29. kesäkuuta 2056, mikä on aiemmin kuin edellisellä testikerralla. Damn... :)

Läppäri pois

2007-10-30T12:25:00.000+02:00

Olen monta kertaa istunut luentosalissa ja miettinyt, että kuinka hienoa olisikaan jos edessä olisi läppäri ja pääsisi surffailemaan netissä. Onhan minulla läppäri, mutta kun se on niin iso ettei sitä jaksa kanniskella mukana koulussa. Viime lauantaina tarjoutui kuitenkin tilaisuus myydä se seurakunnalle (erityisesti nuorille). Videotykin kanssa tarvittiin läppäriä ja minä halusin omastani eroon, joten ihan hyvä. Minä sain vähän rahaa uutta läppäriä varten ja lisäksi läppärini meni tarpeeseen ja hyvään työhön. Vähänpä minä tiesin silloin pari vuotta sitten, kun ostin tuon läppärin Huuto.netistä käytettynä, että sitä tullaan vielä Jumalan valtakunnan työssä käyttämään.

Uusi läppärini tulee olemaan Mac. Nyt, ennen kuin kämppikseni alkaa hihhuloimaan, että propaganda on viimein tuottanut tulosta, niin sanon tämän. Minulla on kolme syytä miksi ostan nimenomaan Macin enkä PC:tä. Ensimmäinen syy on 6h valmiusaika akulla. Toinen syy on hinta. MacBook taitaa olla markkinoiden halvin alle 15" kannettava. Kolmas syy on uteliaisuus. Katsotaan nyt, onko se oikeasti niin hyvä, kuin monet antavat ymmärtää. Mutta, mutta MacBookin edessä on vielä suuri kysymys, nimittäin raha. Joulun alusviikolla olisi tarkoitus mennä töihin, mutta silti budjetista puuttuu nelisensataa euroa...jospa vaikka joulupukki toisi ne?

Ostoksia, osa 3

2007-10-26T15:21:00.000+03:00

Talvi tulee ehkä hitaasti, mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Siksi vuokrasin taloyhtiön parkkipaikalta lämpöpaikan autolleni. 126e piti laittaa panttina, mutta sen saan lähtiessäni takaisin. Varsinainen vuokra on 50-60e kieppeillä vuodessa. Ei paha hinta tietoisuudesta, että auto on käytössä myös talvenkin.
Tilasin myös tuossa pari päivää sitten kasan hengellistä kirjallisuutta - vielä, kun kerkeäsi joskus niitä lukemaankin. Tämä viikonloppu on aika tiukka. Tänään olen vielä täällä Jyväskylässä. Iltaan asti olisi tarkoitus lukea, kahdeksalta mennä PrayStationiin. Huomenna pitäisi lähteä Pjoelle , illalla nuorten tiimin palaveri. Sunnuntai aamulla kokous ja sitten varmaan pian sen jälkeen suuntaankin takaisin tänne Jyväskylään. Sunnuntai illasta ja maanantai aamusta olisi vielä tarkoitus lukea maanantain iltapäivällä olevaan tenttiin. Onneksi sitten maanantain jälkeen helpottaa taas muutamaksi viikoksi.

Ps. kolme viikkoa Maata Näkyvissä festareihin ja 22 päivää Stryperin keikkaan :)

Päivittelyä

2007-10-25T23:25:00.000+03:00

Sain viimein Orjalaivan kuvat lisättyä Ratsala.tk:n sivuille. Tervemenoa katsomaan. Lisäksi tein uuden version wanhasta linkkilistastani, josta suurin osa teistä ei tiedä yhtään mitään. Joku lienee joskus sanonut, että ihmisen päivittäin käyttämät linkit kertovat ihmisestä melko paljon. Ellei ole, niin minä sanoin se juuri äsken - jääkööt se historian siiville elämään yhdeksi S.J. Rajalan kuolemattomiksi lauseiksi: "Ihmisestä kertoo kaiken arkisen se, millä sivuilla hän päivittäin käy surffailemassa."
Joka tapauksessa jos haluat nopeasti, yhdellä silmäyksellä saada yleiskuvan minusta ja elämästäni, niin tervemenoa katsomaan uutta linkkilistaani, jonka laitoin tälle kertaa jonkinlaiseen esittelymuotoon.

Ostoksia, osa 2

2007-10-24T23:09:00.000+03:00

Kulutuskarkeloni ei jäänyt levytilauksiin. Koska tiistaisesta Dumpin salibandy-vuorosta on tullut joka viikkoinen perinne ja koska vanhat sisäpelikenkäni ovat sekä tavalliset että vanhat kengät, niin ostin eilen uudet kengät. Salibandy on rankka laji ja sähly vielä rankempi ja siksi sijoitinkin oikein kunnon salibandykenkiin, joissa on vaimennukset ja nilkkatuet kunnossa. Mutta koska leveä jalkani on vaikea tapaus, niin oikean koon etsiminen karsi kenkien valikoiman siihen yhteen. Yleensä, kun se menee siten, että joko kenkä on liian pitkä tai sitten liian kapea. Puman kengät tarttuivat lopulta matkaan ja näin yhden pelikerran kokeilun jälkeen totean, että ainakin toistaiseksi oli hyvä ostos.

Ostoksia, osa 1

2007-10-24T22:37:00.000+03:00

Kelalla olettivat kesän edelleen jatkuvan ja minun asuvan kotona vanhempieni luona, ja ovat maksaneet nämä kaksi kuukautta minulle tukia vain reilu 100e kuussa. Nyt sitten, kun saivat hakemukseni käsiteltyä, niin maksoivat kiltistä normaalin 450 euroa kuussa. No, kaikista parahinta tässä on se, että Kela maksoi opintotukea verottomana. Eli sen sijaan, että olisin saanut tililleni vain sen perinteisen 430e niin sainkin koko tuon yo. summan. Jes, vajaa viisikymppiä ylimääräistä rahaa, kelpaa.
Vaan eipä se summa hirveästi kerinnyt lämmittämään tilini saldoa, kun samana päivänä tilasin Maanalaisesta neljä uutta levyä: Hillsongin uusimman, Sotahuudon uusimman, Thousand foot Krutchin uusimman sekä Still Remainsin uusimman. Hillsong oli kyllä hyvä ostos. Hyvää ja laadukasta ylistysmusiikkia, johon on helppo sydämessään yhtyä. Samoin Thousand Foot Krutchin "The Flame in All of Us" on hyvä levy. Ainakin parempi mitä vanhempi levy. Sotahuuto oli ehkä hivenen pettymys. Tai ehkä minulla oli vain liian suuret odotukset levyn suhteen, kun sitä on nyt monessa arvostelussa niin hehkutettu. Ihan hyvää kamaa, mutta ehkei kuitenkaan niin loistavaa tai sitten levyn avautuminen vaatii useampaa kuuntelukertaa. Tai sitten oma musiikkimakuni on siirtynyt askeleen kevyempään suuntaan. Mene ja tiedä. Still Remainsin uusinta en ole vielä saanut, joten siitä en osaa mitään sanoa, mutta odotukset senkin suhteen ovat korkealla.

An Ocean Between Us

2007-10-18T10:26:00.000+03:00

Sain veljeltäni synttärilahjaksi As I Lay Dying uusimman kiekon. Täytyy sanoa, että mitä pitempään sitä kuuntelee sitä enemmän se rokkaa! Alusta loppuun asti levy on tiukkaa mättöä eikä hengähdystaukoja juurikaan ole. Paitsi ehkä puolivaiheilla oleva hivenen rauhallisempi "I Never Wanted" -biisi. Lyriikoistakin löytyy muutamia todella hyviä sanoituksia. Vai, miltä seuraavat otteet kuulostavat?

" I know You are the one we left behind
yet somehow we are the ones who are alone"

" You are faithful when we are not...
...we're given grace we'll never deserve
and a second chance that we will never earn
for there is nothing i can do to save myself"

Opiskelusta ja jatkuvista bileistä itseni kanssa

2007-10-14T22:39:00.000+03:00

Jepulis jee, tenteistä selvittiin - ehkä. Olivat aika vaikeita, mutta ainakin se yrittäjyyden tentti pitäisi mennä läpi. Kauppaoikeuden tentti on vähän siinä ja siinä, kun siinä mikään tehtävä ei saisi jäädä nollille ja yksi tehtävä perustui niihin kirjoihin, joita en ole ikinä edes pitänyt kädessäni, joten vastaaminen oli vähän arpomista. Nooh, jospa siitä edes se yksi säälipiste hyvästä yrittämisestä annettaisiin.
Kämppis lähti syyslomalle töitä tekemään ja koska tänä syksynä ei näköjään syyslomia yliopistolla tunneta, niin olen käytännössä yksin tämän viikon kämpillä. Ja tiedättehän mitä se tarkoittaa?! ParTy! Niin varmaan. Ensi viikko on kuitenkin aika kiireinen vaikkei tenttejä olekaan. Makkosen kostossa (=Tietohallinto ja tietojärjestelmien kehittämisen perusteet -kurssi: opiskelijat tietävät mistä on kyse, muiden ei edes kannata ottaa selvää) pitäisi tehdä ryhmätyötä sekä toinen itsenäinen oppimistehtävä. Lisäksi ohjelmoinnin demot pitäisi tiistai iltaan mennessä saada tehtyä ja seuraavat annetaan käteen jo aiemmin samana päivänä. Perjantaina on nuortenilta ja lauantaina ökysynttärit, joten aika kiirus tämä viikko on. Muttei se oikeasti ole se syy, miksei minulla ole ParTyä. Oikea syy on se, ettei minulla ole keinoja, rohkeutta saati tarvittavaa halukkuutta järjestää mitään bileitä. Tämän takia olenkin viimeiset 22-vuotta tyytynyt lähinnä bilettämään itseni kanssa :D

Tenttejä

2007-10-10T09:27:00.000+03:00

Perjantaina on tämän syksyn ensimmäinen ja toinen tentti. Yrittäjyyden ja liiketoiminnan perusteet sekä siviili- ja kauppaoikeuden perusteet. Pitäisi varmaan jaksaa ruveta lukemaan muistiinpanoja ja prujuja läpi vaikkei välttämättä niin innostakaan. Onneksi nuo on sivuaineen tenttejä, joten ei ehkä aivan niin suurta merkitys numeroilla ole, kunhan nyt edes läpi pääsisi. Joka tapauksessa Kortepohja vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Siihen asti nauttikaa parin viikon takaisista As I Lay Dyingin kuvista.

Kaksikymmentäkaksi

2007-10-09T15:25:00.001+03:00

22-vuotias. Sellainen olen ollut tänä aamusta lähtien, joten onneksi olkoon vaan minulle. Kiitos onnitteluviesteistä :)
Ei kyllä uskoisi, että olen niinkin vanha. Suurimmalta osalta tunnen itseni vielä pikku pojaksi enkä miksikään nuoreksi aikuiseksi, mitä ikäni puolesta jo olen. Sitä en sitten osaa sanoa onko tämä vain minun omia ajatuksiani vai miten muut minut näkevät. Pikku poikana vai nuorena aikuisena?

Sählyä

2007-10-03T15:21:00.000+03:00

Kävinpä eilen pelaamassa sählyä Dumpin, eli ainejärjestöni, kanssa. Oli kovat pelit ja hiki virtasi. Täytyy sanoa, että teki yllättävän hyvää. Vaikka olen lenkillä toisinaan käynyt muttei se kyllä vastaa mitenkään eilistä liikuntaa. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä oli oikeasti väsynyt, kun meni nukkumaan ja nukuinkin kuin tukki. Joka tapauksessa taitaa tästä Dumpin sählyvuorosta tulla joka viikkoinen perinne vaikka sen aika onkin vähän "huono", klo:21-22. Liekkö sitten eilisestä urheilusta, hyvin nukutusta yöstä vai mistä johtuvaa, mutta tänään on ollut jotenkin aurinkoinen päivä vaikka pihalla onkin pilvistä. Lisäksi, kun illalla pääsee taas parin viikon tauon jälkeen Tukikohtaan niin tuskinpa tämä tästä ainakaan hirveästi pääsee huonontumaan tämä fiilis.

Palvelemista Jyväskylässä

2007-10-02T17:03:00.000+03:00

Enpä ole ollenkaan maininnut siitä, miten viime lauantai meni Urbaanissa Unelmassa. Hyvin meni. Olin pesemässä Seppälän Citymarketin pihassa ihmisten autoja, tai oikeastaan vaan autojen ikkunoita sekä imuroimassa niitä sisältä. Meitä oli siinä sellainen seitsemän hengen porukka tässä hommassa ja mukavaa oli. Autoja piisasi sopivasti ja väliin oli sopivia taukoja niin, että kerittiin omatkin autot putsaamaan.
Missio Jyväskylän suurtapahtumat järjestetään siis ensi viikonloppuna ja minäkin olen omalla pienellä panoksellani mukana niissä torstaina ja perjantaina. Tällä kertaa palvelustehtäväni on kahviossa seisoskelu ja myynti. Siellä sitten meneekin torstai ja perjantai illat kuudesta puoleen yöhön.

Pikku sankarimme elämää 2 vuotta!

2007-09-28T13:35:00.000+03:00

Paljon onnea vaan pikku sankarimme! Kaksi vuotta - uhmaikä kolkuttaa ovella ;)
Sain juhlan kunniaksi viimein tuon kalenterihärpäkkeen näkymään tuolla MySpacessa, joten sieltä jatkossa näkee, missä vietän viikonloppujani, jos vietän.

Sakkoja, sakkoja, isoja sakkoja

2007-09-27T19:32:00.000+03:00

Väistämätön ja odotettu tapahtui eilen kuuden aikaan illalla Mäntyharjun tietämissä. Sain elämäni ensimmäisen ylinopeussakon. 80-alueella 111km/h poliisin tutkaan. Itse olin lähinnä yllättynyt siitä, että ajoin 80- enkä 100-alueella, mutta satanen alkoikin vasta hetken matkan päästä. Poliisi oli kuitenkin hyvin asiallinen eikä ruvennut aukomaan päätänsä tyylin: "onko johonkin kiire?" tms, joten minäkin pysyin asiallisena ja kyselin sitten vähän sakotussysteemin toiminnasta, siitä kuinka lujaa pitää ajaa ylinopeutta, jotta poliisit pysäyttää, yms. Ylinopeuteni oli kuitenkin sitä luokkaa, että rikesakkoa siitä ei enää voinut antaa, joten poliisisetä sanoi, että syyttäjä ehdottaa 16 päiväsakkoa ja kysyi, että kiistänkö tekoni. Vastasin, että mitäs sitä enää kiistämään, kun rysän päältä jäätiin kiinni. 16 päiväsakkoa vastaa noin neljäsosaa opintotuesta, että kalliiksi tuli taas tämäkin Helsingin reissu. Mutta eipä tästäkään turhasta rahan menosta voi syyttää muuta kuin itseään. Mitäs olin niin tyhmä ja ajoin 80-alueella 111km/h.

Tulevaa ohjelmaa

2007-09-24T22:42:00.000+03:00

No niin kerronpas vähän tulevaisuudesta, kun ei tuo kalenteri härpäkkä juttu oikein toimi niin kuin sen pitäisi. Tämän viikon keskiviikkona eli jo ylihuomenna suuntaan Corsallani Mikkelin kautta Helsinkiin. Jenkkibändi As I Lay Dying tulee Nosturiin soittamaan keskiviikko illalla. Viime viikolla sain inspiraation ja ilmoittauduin Urbaaniin Unelmaan, joka pidetään täällä Jyväskylässä nyt lauantaina. Urbaanissa Unelmassa on kyse siitä, että viemme sanomaa Kristuksen rakkaudesta käytännön rakkauden teoin eteenpäin, eli siivoamme kaupunkia, pesemme autoja, tarjoamme kahvia ja mehua, yms. Itse taidan olla tuossa kaupungin keskustan siivouksessa mukana. Urbaani Unelma liittyy hyvin läheisesti seuraavana viikonloppuna olevaan Missio Jyväskylä suurtapahtumaan. Samalla, kun teemme hyvää esitämme myös kutsuja Missio Jyväskylän kokouksiin. Niissä itse aion olla torstaina ja perjantaina. Lauantaina (6.10) suuntaan taas kulkuni Pohjanmaalle ja menen Seinäjoelle Orjalaiva tapahtumaan, katsastamaan mm. NMB:n keikkakunnon.
Että sellaista ohjelmaa minulla siis on tiedossa seuraavina viikkoina.

Netti on

2007-09-20T20:52:00.000+03:00

Tänään aamulla aukesi netti. On se vaan hienoa, kun on oma netti eikä tarvitse enää salaa "lainata" naapurin langatonta verkkoa tai pahimmillaan yrittää kärvennellä kännykän mobiililaajakaistan varassa.

Hinnoista ja bonsaista

2007-09-13T11:40:00.000+03:00

Siivosin tässä vähän kuittivarastojani ja tuli vastaan bensakuitti päivättynä 03.09.05. 95:sen litrahinta oli silloin 1.479 eikä se vissiin siitä taida paljoa nytkään heittää. Tosin siitä pari viikkoa eteenpäin 16.09.05 litrahinta oli tippunut 1.345. Lisäksi vertailin hivenen vanhoja kauppakuittejani ja huomasin, että maidon litrahinta oli kahdessa vuodessa noussut törkeät kuusi (6) senttiä. Kuka muka vielä väittää etteikö EU muka olisi kallistanut elintarvikkeiden hintoja?!
Parin vuoden takaisista hinnoista takasin nykypäivään. Te tietysti luulitte, että bonsai-puuni on jo aikoja sitten kuollut ja kuopattu. Väärässä olitte te epäilijät. Bonsaini selvisi kesästä, mikä minulla oli alunperin tavoitteenakin. Se myös selvisi viikon hoidosta äidin luona ja nyt se voi ehkä paremmin kuin koskaan ennemmin. Ai, ette usko vai? Katsokaa kuvaa ja ei, sitä ei ole photoshopattu. Seuraava tavoite on tämän vuoden loppuun ja kriittisin vaihe on seuraavat pari viikkoa, kun ei tiedä miten bonsai sopeutuu uuteen ympäristöön sekä syksyn ja miksei talvenkin tuloon.

Miksi netti ei aukene meille?

2007-09-09T13:05:00.000+03:00

Viime maanantaina siis alkoi opiskeluni Jyväskylän mäkisessä kaupungissa. Ensimmäinen viikko oli pitkälti kaikenlaista infoa ja tutustumista. Varsinaiset luennot alkavat vasta huomenna. Syy, miksen ole viime viikolla kirjoitellut on se, että meillä kävi hivenen "hassusti" netin kanssa. Kun kävimme katsomassa kämppää elokuussa niin sekä entinen asukas että itse vuokraisäntä sanoi, että huoneistossa on kaapeli-tv. Tämä tarkoittaisi sitä, että saisimme kaapeli-verkon kautta hommattua netin päivänkin sisällä. Viime lauantaina kämppis kävi tekemässä sopimuksen kaapeli-yhteydestä ja sitten ihmettelimme pari päivää, että miksei netti aukene. Sitten kokeilimme huvin vuoksi toimiiko tietokoneessa oleva tv-korttini, joka on tavalliseen antenni-verkkoon. Ja kappas, sehän toimikin. Totesimme siis, ettei se huoneisto ole kaapeli-tv:tä ikinä nähnytkään. No, sitten soitimme TNNetille, josta nettimme oli viimeeksikin ja joka avaa yhteyden nopeimpaan aikaan - kaksi viikkoa. Niinpä asumme sitten seuraavat kaksi viikkoa ilman nettiä. Että silleen alkoi tämä lukuvuosi täällä mäkisessä metropolissa Jyväsjärven rannalla Keski-Suomen aarniometsien takana.

Päivityksiä

2007-08-29T10:20:00.001+03:00

Laitoin MySpaceen lisää tuoreempia kuvia ja samoin myös IRC-Gallerian. Lisäksi, koska en enää ole matemaatikko enkä historioitsija, niin muutin vähän tuota blogini kuvausta vastaamaan nykyistä tilaani. Mutta koska en oikeastaan tiedä mikä minusta tulee isona, niin laitoin vain itseni tittelillä "opiskelija". Riittäkööt se toistaiseksi, kunnes opin tajuamaan mistä tietojärjestelmätieteissä todella on kyse. Viiden päivän päästä aloitan kolmatta kertaa uudet opiskelut Jyväskylän yliopistossa. Mutta niin kuin joskus taisin jo mainitakin, missään nimessä en kadu menneitä kahta vuotta tai edes mennyttä yhtä vuotta. Opiskelu ei koskaan ole turhaan, ja sitä paitsi saan matikan opinnot hyväksiluettua näihin alkaviin opintoihini, joten turhaan ei mennyt se ekakaan vuosi. Eikä viime vuosi ainakaan mennyt hukkaan, koska elin silloin yhtä pitkäaikaista haavettani, vaikka sitten lopulta totesinkin, etten pidemmässä juoksussa ole haaveeni mittainen mies. Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet Jumalan tarkoituksen mukaisia, sillä olen Jumalani edessä jo löytänyt monia syitä, sille että ne piti elää läpi. Syitä, jotka jo yksinäänkin ovat painavia, mutta yhdessä ovat vielä painavampia. Ja uskaltaisin myös väittää, että tämänkin syksyinen uuden aloittaminen, on Hänen tahtonsa mukaista.

Ostoksia

2007-08-27T19:15:00.000+03:00

Leiri oli hieno ja meni ohi liian nopeaa. Ensimmäisen lomapäiväni käytin pitkälti pyöriessäni Seinäjoella asioilla. Autoon piti saada paikkausmaalia, kun joku edellinen omistaja on huonosti maalannut suoraan ruosteen päälle, niin nyt se on mennyt kuprullensa sitten ne kohdat. Siispä huomenna pitää hioa ne auki ja maalata sitten uudestaan. Oikean sävyistä maalia löysin vasta kolmannesta liikkeestä minne menin ja sekin tietysti on vähän kirkkaampaa mitä auringon polttama maali autossani on. Mutta pääasia, että löysin sitä maalia, joka kuitenkin on lähimpänä sitä oikeaa. Lisäksi ostin uuteen kämppääni Jyväskylässä sohvapöydän. Sain Citymarketista parin kympin alennuksella hyvän oloisen pöydän. Myös lampunkin ostin. Maksoi 8e Anttilassa, joten senkin sain melko halvalla. Lisäksi ostin tuollaiset kivat pääkallo patalaput sekä keittiöpyyhkeet. Pitäähän sitä vähän karuuttakin olla keittiössä. Jos vaikka joskus intoutuisi siellä jotain muutakin tekemään kuin vain keittämään kahvit ja lämmittämään mikrossa roiskeläppiä...

Loppu (toivon mukaan ei)

2007-08-23T17:55:00.000+03:00

Se on loppu nyt. Kesä nimittäin. Jäin tänään pois töistä ja sehän on todistettu tosiasia, että lomalla on kylmää ja sateista. Siksi kesä on nyt loppu. No, jos edes tämän viikonlopun kesä voisi jatkua, niin sitten se voisi loppua ja syksy kylmine ja pimeine iltoineen tulla. Tänä viikonloppuna lähdemme nimittäin meren rannalle nuortenleirille, joten siksi olisi ihan kiva, jos kohtuu hienoissa ilmoissa voisi leirin viettää.
Eihän muuten se pikakomennukseni Pihapihlajalle tuossa pari viikkoa sitten ollut mikään komennus, vaan sinne minä jäin loppuun asti. Toisaalta aika rauhoittavaa, että ympyrä taas sulkeutui. Aloitin toukokuun 7. aamuna Pihapihlajan pihasta valtavan neljän kuukauden työurakkani ja nyt monia kokemuksia ja tarinoita rikkaampana lopetin ne elokuun 23. aamuna Pihapihlajan pihassa. Aika näyttää vieläkö palaan tosimiesten hommiin vai viekö Jumala minua muualle tulevina kesinä. Ja onhan tässä vielä mahdolliset syyslomat, joululomat, yms. Mutta niin kuin sanoin, time will tell.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

2007-08-20T18:51:00.000+03:00

Viikonlopun aikana kypsyi ajatus, että mitä jos sitä olisikin enää tämän viikon töissä. Pitkän pähkäilyn jälkeen totesin, että on oman mielenterveyteni kannalta parempi, jos pidän viikon lomaa ennen opiskelujen alkua. Auton kanssa on kuitenkin vielä jonkin verran tekemistä ja pakatakin pitäisi keritä jossain vaiheessa. Suurin syy oli kuitenkin se, että kerkeäisin viettämään enemmän laatuaikaa Jumalan kanssa, mikä kesän edetessä on koko ajan vain vähentynyt. Tänään sitten aamulla sanoin mestarille, että jään tämän viikon jälkeen pois. Lisäksi olen tehnyt jo perjantain kokonaan sisälle, joten tämän kesän työurakkani RKL Hämäläisen sinisissä haalareissa loppuu torstaina kello 15.30.

Kämpästä

2007-08-14T19:54:00.001+03:00

Niin kuin viimeksi kirjoitin, enää vajaa kolmea viikkoa ja punainen Corsa suuntaa nokkansa kohti Jyväsjärven mäkistä tienoota. Suuntasi se kyllä jo eilenkin töitten jälkeen. Kävimme nimittäin katsomassa kämppää ja totesimme, että tämän me otamme. Ihan mukava kaksio. 44 neliötä, vuokra 520e + asumiskulut. Kämppä sijaitsee Kortepohjassa, ah niin ihanien DDR:n tornitalojen varjossa. Joten niin opintojen kuin kämpänkin suhteen ympyrä tietyllä tavalla sulkeutuu. Kaksi vuotta ja kolme viikkoa sitten aloitin opiskeluni Mattilanniemessä, jonne poljin aina aamuisin Kortepohjasta. Nyt, aloitan opiskeluni Mattilanniemessä, jonne poljen aina aamuisin Kortepohjasta. Vuosien saatossa olen onnistunut kuromaan pari sataa metriä eroa entiseen - niin Kortepohjan kuin Mattilanniemenkin päässä. Kartassa näkyy punaisina pallukoina nykyisyyden paikat, mustina parin vuoden takaiset paikat.

Töitä, komennuksia ja kaipuuta

2007-08-08T21:37:00.000+03:00

Norjan reissusta selvittiin. Mukana tuli repullinen uusia ja hienoja muistoja ja kokemuksia. Siitä syystä olen tämän alkuviikon tehnyt pidempää päivää, että saisin viime viikon perjantailta kuitenkin täydet tunnit. Tänään tuli taas tilapäinen komennus puolen päivän jälkeen Pihapihlajalle, jossa aloitin kesäduunini toukokuussa. Kerkisin siellä olemaan pari tuntia, niin yksi firman pomoista tuli sanomaan, että menen huomenna Peräseinäjoen lukiolle ja yläasteelle tasoittamaan ja parantelemaan nurmikkoa, jotta sitä voidaan päältä ajettavalla ajaa. Ei sen vissiin pitäisi olla kovin pitkä jobi, mutta tiedän tapauksia, joissa semmoinen parin päivän pikkujuttu venähtikin parin viikon hommaksi. Ja tiedä sitten tuotakaan, onko tuo minun komennukseni Pihapihlajalle sitten loppujen lopuksi kovinkaan tilapäinen. Vaan eipä sillä oikein väliäkään. Tj taitaa tänään olla 17 työaamua.
Nii-in, kolme ja puoli viikkoa ja sitten pitäisi taas suunnata mäkiseen metropoliin Jyväsjärven rannalle. Täytyy rehellisesti sanoa, että oikeastaan jo odotankin sitä, kun työt loppuu ja alkaa taas opiskelu. Jotenkin kaipaan sitä aikaa, kun kävin itse ostamassa omat ruokani ja kannoin ne siihen pieneen rotankoloon ja päätin itse koska syön ja mitä. Asuin ja elin itsenäisesti. Ei niin, että tässäkään elämässä olisi mitään vikaa, mutta kuitenkin. Ehkä kaipaan sitä itsenäisyyttä, mitä ei vain vanhassa lapsuuspaikkakunnalla ja vanhempien luona asuttaessa pysty kokemaan. Tai sitten kaipaan viime kevättä, joka kaikista niistä taisteluista ja suruista huolimatta, oli mahtavaa aikaa. Jotain, jonka olisin toivonut jatkuvan läpi koko kesän ja joka onkin oikeastaan jatkunut. Mutta kuitenkin se on ollut laimeampana ikään kuin terävimmän kärjen menettänyttä.

Matkalla Jäämerelle

2007-08-03T10:03:00.001+03:00

En ole tällä hetkellä töissä vaan jossain päin lappia matkalla Norjaan ja Jäämerta. Lähdettiin eilen heti töiden jälkeen kavereiden kanssa kunnon roadtripille kohti Jäämerta. Yötä oltiin Pudasjärvellä sukulaisten mökillä ja nyt ollaan taas asuntoautossa reissun päällä.

Takaisin töihin

2007-07-31T18:31:00.001+03:00

Sairaslomat on lusittu ja olin tänään taas ekaa päivää töissä. Toki ei sormi vielä mitenkään normaali ole, mutta tuskinpa se tästä normaalimmaksi tulee muutakuin tekemällä. Periaatteella :"sillä se lähtee, millä on tullutkin."
Sinänsä oikeastaan parasta sairaslomaa tämä oli, koska toimintakyky oli kokoajan tallella vaikken töihin pystynytkään menemään. Siksi olikin toisaalta ihan hyvä, että tuli tällainen reilun viikon "pakkoloma" tähän väliin. Kerkesi vähän lepäämään ja hoitelemaan asioita. Nyt ei ole läheskään niin montaa asiaa kesken, mitä oli vielä pari viikkoa sitten.
Asian kunniaksi laitoin SM-Gospelista kuvia Ratsalan sivuille. Nauttikaa tai olkaa nauttimatta, mieluummin miten vaan.

Jyväskylässä tulvi

2007-07-29T20:32:00.000+03:00

Vitsi, aina Jyväskylässä tapahtuu silloin, kun minä en ole paikalla. Hmm...mitenköhän Corsa olisi selviytynyt tilanteesta?

MySpace ja koukku

2007-07-24T15:53:00.000+03:00

Iskä kävi asennuttamassa Corsaan peräkoukun. Aamulla vei auton liikkeeseen, illalla kävi hakemassa auton pois. Maksoi 170e, ei niin paha. Ja kyllä se koukku kuitenkin aika kätevä on. Saa peräkärryn perään samoin kuin pyöränkin.
Päivitin myös MySpace profiiliani ja laitoin diaesityksenä vähän kuvia ittestäni. Ai kenestä? No, ittestäni.

Uusi tuoli ja 14 vakoilijaoravaa

2007-07-23T20:24:00.000+03:00

Ostin tänään Askosta uuden toimistotuolin itselleni Jyväskylään. Pari sataa euroa maksoi, joten luulisi olevan hyvä. Kyllä sitä tulevina vuosina mitä todennäköisemmin tarvitaan melko paljon, joten eiköhän se hintansa tule haukkumaan.
Yle uutisoi, että Iraniin oli pyrkinyt 14 vakoilijaoravaa, mutta maan poliisi oli saanut ne kiinni. Siis, että mitä!? Mihin tämä maailma on menossa, kun viattomia oraviakin aletaan jo kouluttamaan sotakäyttöön?

Sairaslomalla

2007-07-20T14:57:00.000+03:00

Vääjäämätön tapahtui tänään, teloin itseni töissä. Yritin aamulla porata reikää teräsbetonipalkkiin, kun terä tarrasi kiinni johonkin rautaan. Kun terä pysähtyi, niin kone alkoi pyörimään ja käsi vissiin ainakin hetken matkaa mukana, varmaan sai lisäksi jotain iskuakin. Joka tapauksessa lopputulos oli se, että oikean käden nimettömään tuli hiusmurtuma, sormi lastan kanssa pakettiin ja ainakin 5 päivää sairaslomaa.
Yllättävän kauan siinä menikin ennen kuin teloin itseäni pahemmin - reilusti yli puolitoista kesää. Sinänsä pieni muotoinen ihme, että vasta nyt teloin itseni, koska ainakin yläaste/lukioajan olin melko tapaturmaherkkä ihminen.

Päivitystä

2007-07-18T21:48:00.000+03:00

Joskus varmaan kuukausi sitten rälläköin harjaterästä ja siitä kipinä lensi suojalasin ylä-/alakautta silmälasini linssin sisäpintaan ja poltti siihen melkein reiän läpi. Siitä sitten mentiin Silmäasemalle ja todettiin, että laitetaan saman tien uudet lasitkin. Uudet lasit oli muutenkin tarkoitus viimeistään syksyllä hommata, mutta kävihän se näinkin. Vielä, kun firma maksoi sen yhden linssin ja puolet työstä, niin hyvä. Uudet lasini ovat paksummilla sangoilla, joten jos et tunne minua kun kävelen kadulla vastaan, niin se voi johtua niistä. Tai sitten parrastani. Tai molemmista.
Ostin myös tuossa vähän ennen kesää uuden puhelimen, Nokian N71. Muuten hyvä puhelin ollut, mutta taskussa ollessa puhelimen näyttö on hiertänyt näppäimistöön ja jättänyt kivat naarmut siihen. Kävin tänään viemässä puhelimen huoltoon ja totesivat, että uusi näyttö menee takuun piikkiin. Hienoa. Onneksi on vielä toiminnassa tämä vanha heitä-seinään-ja-puhu-vasta-sitten -mallia oleva Nokialainen, niin sen kanssa pärjää raksalla vallan mainiosti.

Intistä ja kertauksista

2007-07-09T17:24:00.001+03:00

Majuri sanoi, kun lähdettiin armeijasta parisen vuotta sitten, että seuraavan kerran tapaamme tällä porukalla vuonna 2008 kertauksissa. Itse hymähtelin mielessäni, että "niin kuin valtiolla muka olisi varaa kertausharjoituksiin". Nyt sitten, MTV3:n uutisoi, että ensi vuonna on viisinkertainen määrä kertausharjoituksia kuin tänä vuonna oli. Jaa-a saattaapi siis olla, että majuri oli oikeassa paitsi, että aseettomana on äärettömän epätodennäköistä joutua/päästä kertaamaan. Mutta jos kutsu ensi vuonna tulee postilaatikkoon, niin mitä todennäköisemmin menen. Olisinpa varmaan yksi harvoista aseettomista, jotka saavat kertauskutsun, ellen peräti ainoa. Joka tapauksessa hajotkaa aamuihinne 2/07.

Corsan säätöä

2007-07-08T18:09:00.000+03:00

Ostin Keskiseltä Corsaan torstaina uuden mankan. JVC KD-G721 on tarkka malli. Löytyy kaikki tarvittavat, USB-portti, iPod tuki (tosin tarvitaan 100e piuha väliin), mp3-levyjen tuki. Eilen asentelin sen kiinni. Vanhan mankan irtiotto oli yllättävän vaikeaa, mutta onnistui lopulta. JVC asentui paikalle kohtuullisen kivuttomasti, joskin virtapiuhoja piti vähän muuttaa, jotta mankka ei olisi unohtanut kaikkia säätöjä, kun auto sammutetaan. Opeleissa on jotenkin nuo akulta suoraan tuleva piuha sekä virtalukon kautta tuleva piuha menneet sekaisin jo tehtaalla. No nyt mankka toimii hyvin, paitsi ei radio. Siihen pitää vielä väliin ostaa adapteri, kun mankan antennipiuha ei sopinut yhteen auton antennipiuhan kanssa. Asennettiin myös auton mukana tullut lisäjarruvalo viimein kiinni.

Leirit menivät

2007-07-02T22:22:00.000+03:00

Viime viikolla oli siis ensin lastenleiri ja sen jälkeen varkkarileiri. Vastustuksista ja vihollisen hyökkäyksistä huolimatta molemmat menivät hyvin. Varkkarileiri varsinkin oli minulta itseltäni todella itseni ylittämistä, mutta kiitos Jumalalle, onnistuin siinä Hänen ansiotaan. Vaikka viikonloppu tuntui todella pitkältä ja toisinaan raskaaltakin, niin silti en voi kuin nostaa kädet ylös ja kiittää Jeesusta viikonlopusta. En vaihtaisi pois sitä kokemusta ja opetusta, minkä viikonlopun leiri minulle tarjosi. Suuri kiitos myös kuuluu jokaiselle leiriläiselle, jotka olivat todella mahtavia ja ihania.
Viime viikolla tuli myös tieto TJT:n pääsykokeista. Tervetuloa opiskelemaan, luki papereissa. Ilmeisestikin ensi syksynä siis starttaan jo kolmannen kerran uudessa tiedekunnassa Jyväskylän yliopistossa. Ehkäpä tällä kertaa menen myös jäädäkseni tai sitten en mene ollenkaan. Herra yksin tietää. Ja sanottiinhan sitä Forrest Gumpissakin, että "Life is like a box of chocolates; you never know what you gonna get"

3 apinaa ja paappa

2007-06-25T17:50:00.000+03:00

Juhannus meni. Samoin meidän mopo-reissukin. Alkumatka meni hyvin paitsi reilu 30km ennen Keuruuta yksi Monkey meni hajalle. Toiseen isompaan ylämäkeen hyytyi, mutta kyseessä oli Monkey, joka oli seissyt varastossa jo useita vuosia ja muuteenkin moottori oli aika harva. Oma moponi kesti kevyesti Keuruulle ja vieläpä takaisinkin. Kyllä on kovaa tekoa Monkeyn tekniikka. On se muuten halpaa ajoa, n. 3l/100km - jää Corsa kakkoseksi. Itse olin siinä harvinaisessa asemassa, että kerrankin minulla oli alla sellainen kulkupeli, joka meni lujempaa kuin kavereiden omat. Yleensä se on ollut justiinsa toisinpäin. Sunnuntaina tulin yksin takaisin, kun muut alkoivat vässyköimään. Sopi toisaalta minulle, kun sain sitten tulla ihan omaan tahtiin ja vauhtiin. 3h ja 20min siinä kesti. Oli ihan kiva reissu, mutta en silti aivan heti tekisi uudestaan. Tosin syksyllä pitäisi käydä vielä Jyväskylässä Monkeyllä. Katsotaan miten käy...

Levy ostoksia

2007-06-15T18:49:00.000+03:00

Tein viime viikolla jotain repäisevää. Tilasin nimittäin Christafarin levyn, kristillistä reggaetä parhaimmillaan. Eka reggae levyni ja ihan kuunneltavaa se on - onnistunut ostos. Samalla sain viimein ja vihdoin äntiini tilattua Deep Insightin uusimman levyn. Onnistunut ostos sekin, kun muutamaan kertaan olen levyn kuunnellut läpi. Kolmanneksi tilasin vielä 33 milesin levyn. Bändi oli outo minulle, mutta enpä vieläkään kovin huonoa ostosta tehnyt. Soittavat sellaista rentoa ja rauhallista poppia jonkinlaisella country-vaikutteella.

Pääsykokeista

2007-06-13T17:40:00.000+03:00

Kävin eilen Jyväskylässä TJT:n pääsykokeissa. Koska siihen ei ollut mitään pääsykoekirjaa, niin en hirveästi ole jaksanut stressata sen suhteen. Lisäksi mielenkiintoni ja huomioni on ollut tärkeimmissä asioissa kuin siinä, mitä teen ensi syksynä. Joka tapauksessa oli kohtuu mielenkiintoinen pääsykoe. Kolme kysymystä, joissa jokaisessa oli monta kohtaa. Aluksi oli 20min luento, jonka aikana tehtiin muistiinpanot, joiden pohjalta sitten vastattiin 1. tehtävän kohtiin. Toisessa tehtävässä oli 20 monivalinta tehtävää, joista 10 perustui mukana olevaan 30/40-sivuiseen aineistoon. Eihän tuota aineistoa kerinnyt lukemaan läpi eikä se varmaan tarkoituksena ollutkaan. Lähinnä se, että pystyi nopeasti löytämään ne vastaukset niihin kysymyksiin. Seuraavat 10 monivalintatehtävää liittyivät taloustieteeseen, joten viime lukuvuoden kansantaloustieteen opinnoista oli nyt sitten hyötyä. Vaikka kyllä niihin olisi voinut vastata ilman tätä taustaakin, mutta kyllä nekin kurssit vähän hyödyttivät. Samoin kuin matematiikan opinnot, sillä tehtävissä piti vähän laskea päässä, mitä taas harrastettiin melko paljon matematiikan laitoksella. Kolmas tehtävä taas käsitteli ohjelmontia tai pikemminkin ohjelmointi ajattelutapaa. Mitään varsinaista ohjelmointikieltä ei tarvinnut osata, mutta se logiikka asioiden tapahtumisjärjestyksessä piti sisäistää. Muut tehtävät menivät kohtuu hyvin, paitsi tuo viimeinen. Siihenkin sain kyllä jotain aikaiseksi, mutta kuinka paljon siitä sitten annetaan pisteitä, on eri asia. Joka tapauksessa, kokeet ainakin tuntuivat menneen niin hyvin, että vähintään yhteispistemäärä (yo-tod + pääsykoe) pitäisi riittää läpipääsyyn. Tosin tiedä sitten onko kyseessä vain omat tunteeni vai ihan tosi juttu. Sen näkee sitten kolmen viikon päästä, kun tulokset tulevat.

Kesä(kuun) suunnitelmia

2007-06-10T20:22:00.000+03:00

Vaikka kesäkuu onkin jo kohta puolessa välissä niin kerronpa silti kesäkuun suunnitelmani. Ensi viikon lauantaina suuntaamme kulkumme Poriin äidin puolen lähisuvun sukukokoukseen. Koska se on nimenomaan lähisuvun, niin jopa minulla saattaa olla mahdollisuus tuntea sieltä porukkaa. Sunnuntaina kuvaamme videota varkkarileirille, joka pidetään kesä-/heinäkuun vaihteessa. Sitä ennen on samalla viikolla vielä lastenleiri, jossa myös olen mukana jonkinlaisena puolittaisena vetäjänä omien töitteni ohessa. Sitä ennen taas on Keuruulla perinteistäkin perinteisempi juhannuskonferenssi. Kovin perinteinen ei sen sijaan ole kulkupelimme sinne - menemme nimittäin Honda Monkeylla. Kyllä, luit aivan oikein. Olemme kaivaneet kaveriporukalla Monkeyt varastoista ja testaamme onko ne niin luetettavia pelejä, mitä aina kehutaan. Itse ainakin luotan täysin siihen, että selviydymme Keuruulle asti, mitäs te sanotte? Mitä, kuka siellä väittää, että jäämme jo Sammattiin?

MySpace

2007-06-04T20:20:00.000+03:00

MySpace, MySpace tuo rapakon takainen korvike IRC-gallerialle tai galtsulle. Jatkoin häpeällistä linjaani ja liityin myös siihen. Tai oikeastaan liityin sinne, jotta Harmaaketo olisi saanut edes yhden frendin. Tiedän, tekosyy mikä tekosyy. Kuljen myös MySpacessa nimimerkillä Ratsala. Saa pyytää frendiksi, kun en itse kuitenkaan älyä pyytää. Idiootti, kun olen.

Aikuinenko?

2007-05-28T22:32:00.001+03:00

Riehaannuin tänään ja tein itselleni evääksi makaronilaatikkoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Kai siitä jonkinlaista tulikin, ei ainakaan palanut pohjaan. Tiedä sitten, onko tämä huolestuttava piirre yhdistettynä ensimmäiseen omaan autooni jotenkin heijastumaa siitä, että alan muuttua aikuiseksi. Puolustan omaa nuoruuttani kuitenkin sillä, että tykkään edelleen "tanssia" musiikin soidessa täysillä. Se, jos mikä on vielä nuoruutta. Huutaa ja riehua täysillä yksin omassa huoneessa stereoiden tahtiin. Ei mitään järkeä...

Heräteostos

2007-05-27T23:14:00.000+03:00

Kävin eilen Keskisellä ja kävelin kukkaosaston ohi ja huomasin, että siellä myytiin Bonsai-puita. Hetken mielijohteesta päätin ostaa sellaisen pienen ja halvan puun itselleni ja katsoa kauanko se pysyy minulla hengissä. Te, jotka ette tiedä, niin Bonsai-puut vaativat todella tarkkaa ja säännöllistä hoitoa. Kastelua, leikkausta, taivutusta, ym. Tästä on siis hyvä lähteä luomaan uraani viherpeukalona - on ainakin haastetta. Joskus nuorempana omistin kaktuksen, mutta sekin taisi sitten loppujen lopuksi kuolla, ja sanovat että kaktukset ovat helppohoitoisia. Oma tavoitteeni olisi, että bonsaini eläisi kesän yli. Saa veikata kauanko se oikeasti elää. Mitä, kuka siellä veikkasi yhtä päivää?

Ratsala.tk v1.5 ja Deuteronomium

2007-05-25T20:12:00.000+03:00

Lauantaina Deukkis heitti jälleen kiven kovan keikan Nokialla Immortal Metal Festeillä. Olin paikalla kamerani kanssa, eturivissä tietenkin. Lisäksi sain viimein ja vihdoin korjattua nuo Ratsala.tk:n sivut, jotka ovat olleet kallellansa viimeiset puoli vuotta. Ja mikäpä olisi paras keino juhlia Ratsala.tk v1.5 julkaisua kuin kuvilla Deuteronomiumin keikalta?
Ps. Wanhoja kuvia lisättäneen lähipäivinä. Kuvia Vappugospelista tulossa lähiviikkoina....

Kävi toteen taas tämäkin päivä

2007-05-22T19:27:00.001+03:00

Taas näitä sarjassamme "vähemmän kivoja, mutta hauskoja" -tapahtumia: Mestari sanoi eilen työmaalla, että menette tänään sitten auttamaan Pjoen pastoria muuttamaan, tai ainakin sellaisen käsityksen minä sain. Vähän kyllä ihmettelin, että miksi meidän pitää työaikana mennä muuttamaan pastoria, mutta koska hän muuttaa väliaikaisesti pomon isän vanhaan tupaan, niin ajattelin sen jotenkin sitten sitä kautta tulleen. No tänään sitten ajettiin Hiacella ensin pastorin luokse, joka melkein heräsi meidän tuloon. Oli kyllä vähän ihmeissään, että ihanko oikeasti me tullaan häntä muuttamaan. Pidettiin lakisääteinen kahvitauko siellä ja sitten laitettiin pari isompaa tavaraa Hiacen kyytiin ja suunnattiin sitten sinne varsinaiselle talolle. Siellä sitten kävikin ilmi, että jossain vaiheessa oli tullut pieni informaatiokatkos/väärinkäsitys. Nimittäin hommahan meni niin, että meidän piti mennä TYHJÄÄMÄÄN se talo, jotta sitten pastori voisi muuttaa sinne joskus myöhemmin. No, ei siinä muu auttanut, kuin roudata pastorin kamat Hiacen perästä takaisin ja palata sitten niihin hommiin, mitä meidän oikeasti pitikin tehdä. Meni turha työ taas aivan hukkaan. Onneksi loppupäivä sitten menikin ilman erikoisempia kommelluksia ja sain myös halvalla tulevaan opiskelijaboksiin pienen ruokapöydänkin, jos sellaista tarvitsemme sitten taas syksyllä. Jos ei tarvita, niin viedään se sitten Lähetystori Kirppuun, minne tänään muitakin huonekaluja vietiin.

Että sellaista tänään...

Maanantai päivät III/∞

2007-05-21T18:01:00.001+03:00

Tällä kertaa maanantai päivien ihanuus iski vasta töitten jälkeen. Noustessani kotipihassa autostani vasara, joka roikkui vyötäröllä, osui takaoven reunaan ja totta kai otti vähän maalia mukanaan ja jätti sellaisen pikku, pikku "kivenhakkauman". Kyseessä on siis todella pieni sellainen ja vanhassa autossa niitä kiven hakkaumia on kyllä muutenkin, mutta ei sitä oikein ehdoin tahdoinkaan haluaisi niitä lisää tuottaa. Sitten lämmitin tänään keittoa mikrossa ja enkä tietenkään tajunnut laittaa mitään kupua sen lautasen päälle, joten osa keitosta olikin sitten syötävissä mikron seiniltä. Kiva. Kännykkäkin on tänään soinut parhaimmissa mahdollisissa paikoissa. Ensin olin kaupassa ja juuri laittamassa ostoksiani kassahihnalle, kun kännykkä alkoi soimaan. Sitten kotona olin vessassa täysistunnolla, kun kuulin, että P.O.D. alkoi soimaan kännykässäni. Muuten se kännykkä kyllä pysyy vaiti, mutta silloin kun olen kaupankassalla tai vessassa, niin ihan vain piruillakseen minulle se alkaa soimaan.
Yleensä sanotaan, että olisi pitänyt jäädä sänkyyn aamulla, mutta nyt varmaan täytyy todeta, että olisi vissiin pitänyt jäädä töihin tänään koko päiväksi.

Onnellisen pojan ensimmäinen lelu...

2007-05-17T20:35:00.000+03:00

...eli Opel. Tarkemmin sanottuna Opel Corsa Swing 1.7 diesel tuli Pikku sankarimme elämään kohtuu nopeaa. Tiistaina katsottiin netistä, että olisko jotain dieseliehdokkaita tulevaksi autoksi, kun koko ajan ollaan katsottu vain bensa vaihtoehtoja eikä sopivaa ole oikein löytynyt. Sitten tuli tämä Corsa vastaan ja kun auto oli vielä Seinäjoella, niin soitettiin ja sovittiin täksi päiväksi katseluaika. Tänään sitä sitten potkittiin renkaita, koeajettiin ja potkittiin vähän lisää renkaita ja sitten todettiin, että meillä taisi syntyä kauppa. Auto on vuosimallia 1998 ja ajettu sillä on vähän reilu 200 tkm ja kuluttaa jotain 5-6l/100km. Tiedossa siis kohtuu halpoja kilometrejä, ainakin verrattuna bensavehkeisiin, kun ei dieselverokaan mikään hirveä ole. Mikäs siinä, jää köyhällä opiskelijalla enemmän rahaa näkkileipään ;)

Mistä sitten tunnistaa Pikku sankarimme Corsan kaikkien niiden Corsien joukosta? Ensinnäkin väri on punainen, mutta niitäkin on niin paljon. Niinpä laitoinkin P.O.D. uusimman musiikkivideon inspiroimana peruutuspeilistä roikkumaan kivan koruristin. Jos sellaisen Corsan näette, niin se on minun autoni.

Tervetuloa Joen kartanoon (taas)!

2007-05-13T22:53:00.000+03:00

Totesin viime keväällä seuraavan asian: kaksi päivää ei riitä siihen, että saisin muuttoprojektini loppuun. Niinpä tästä viisastuneena otin oikein tahallani viikon lomaa, jotta varmasti, kun työt alkavat on ikävä muuttoprojektini jo ohi. Kävi melko toteen sitten sekin homma. Viikon lomastani olin tasan tarkkaa kolme päivää vapaalla. Muuten olin joko poissa paikkakunnalta tai sidoksissa johonkin muuhun asiaan. Niinpä siinä sitten on käynyt niin, että vasta tänään sain viimeisetkin muuttolaatikot vietyä vanhalle puolelle säilöön kesän yli. Viime viikolla joka aamu etsin tietä vessaan muuttolaatikoiden ja muun roinan keskeltä. Aina se tie löytyi, mutta pidemmän päälle rupesi tympimään, kun joka aamu piti valtavia akrobaattisia hyppyjä tehdä heti herätyksen jälkeen. Mutta nyt viimein se aika on ohi ja pikku hiljaa alan taas kotiutumaan tänne Joen kartanoon piskuisessa kylässä Kihniänjoen varrella ja tottumaan tähän työmiehen elämään.